Milloin sitä tottuu että on äidiksi tulossa?

Suunnitelmat ovat vain ajanhukkaamista. Ei tätä olemista suunnitella pysty.

Minulla oli suurenmoiset ideat, jäivät vain paperille. Tein jopa listan, jopa matkabudgetin ensimmäista kertaan. Ei auttanut kun ei sitä kunnon passia olla ja kun varsinkaan ei sitä pankkikorttia, niin sitä juuttuu vähän niinkun jumiin.

Mutta samalla sitä niin helposti tuttuu menemään elämän mukana eikä tapella sitä menemistä vastaan.

Aika alkaa kunnolla juosta jalkojeni alta. Ei ole enään edes kahta kuukautta jälellä ennenkuin matka muuttuu, takaisin syntymämaahan.

Täällä on kerrenyt tottua tulivuoreihin, pilvien korkeudella olemiseen ja vuoriin, vuoriin, vuoriin. Kielivaikeuksiin ja siihen eteläameriikkalaiseen tapaan, mitä se nyt sitten meinaisi.

Kolibrilintuihin.

Sademetsään ihan muuten vain ja toivottavasti pian noihin mäkäräisiinkin. On jotain ainakin 500 pistosta vain jaloissani. Olen täällä tottunut että joka päivä sataa, että siihen ruotsalaiseen kesään olen valmistautunut.

Sain myös selväksi että odottelen pientä tyttöä. Tottuiskohan siihenkin?

Milloin sitä tottuu että on äidiksi tulossa? Jotkut päivät, jotkut ei.

Täällä sademetsässä tapasin myös kissan joka odotti pikkusia. Hormoonejemme takia saimme läheisen suhteen, turvautui minuun välittämättä toisista. Miten kummalista ja kiinostavaa tuntea läheisyyttä kissaan raskaudemme takia.

Sanaton suhde, miumisista lukuunottamatta, ja kuitenkin täynnä ymmärtämistä.

Vaikea selittää. Hän antaa minun olla pentujensa kanssa, tunnen miten hän jollain tavalla huokaisee helpotuksesta kun tulen pesälle ja hän saa hetkeksi lapsenvahdin. Kaksi naispuolista olemusta olevan naisellisuuden kai voimakkaamassa hetkessä. Narttukissa ja narttunainen.

Kissankin kanssa voi oppia mitä on naisena ja äitinä oleminen.

Tänne farmille löytää ihmisiä maailman joka nurkilta ja yhtenä iltana saapui saksalainen pariskunta koiranpennun kanssa. Kun saivat tietää että olin raskaana, kysyivät heti jos tahtoisin lainata koiraa ja harjoitella. Eivät olleet valmistautuneita siihen vastuuseen mikä on koiranpennun mukana jonka kusihätä/nälän/leikki/uni-taulukon mukaan he nyt saivat organisoida päivänsä.

On kuitenkin sociaalisesti hyväksytty kiinnittää koira talutushihnalla minne vaan, sanoi Bastian kun keskusteltiin kuinka on olla vanhempiroolissa, koiranpentu vs ihmispentu. Hiljenin ja koitin nauttia etta vielä, vielä se on siihen napanuoreen kiinitetty.

livin' it, lovin' it.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".