Minnepäin nytten? Ruotsiin tietysti

On se eri asia ja eri maailma. Aurinkohan ei ikinään laske ja ihmiset eivät enään kiinitä minkäänlaista huomiota tähän pitkään punatakkuseen "vikinga"an.

Lennot ei lennä ja sama kai tuo, mitä stressata takaisin? Ystäviä löydän Barceloonasta ja löydänkin talon jossa asuu tanskalaisia, eestiläisiä, ruotsalainen tyttö ja suomalainen poika. Heidän luona saankin asua ja he laittavat minulle ruokaakin.

Mitä hellyyttä ja mikä kiva tervetulo takaisin tälle puolelle maailmaa.

Isi hermoilee toki, lapsi ja lapsenlapsi niin lähellä mutta niin kaukana. Sanon että ei hätää, kyllä me pärjätään ja päästäänhän me liftaamalla takaisin jos nyt lennot ei mene. Ystäviä on Ranskassakin ja eihän reissun tarvitse vielä olla ohi. Voisinhan ehkä piipahtaa etelä-Espaniassakin kun ollaan näin lähellä.. Mutta isäpappa ja täti olisivat Saabilla tulossa vastaan, Facebookillakin on jopa ryhmä joka tahtoo minut kotiin. Pohjoiseen. Missä lumet eivät melkein ole kerennyt edes sulata, ja puut vielä kaljuna.

Espania on lämmin ja täältä löytyy melkein samaa ruokaa kuin siellä toisella puolella ja puhuvat vielä samaa kieltä. No päätämme sittenkin että tulisin kotiapäin. Selkä alkaa oleen siinä kunnossa ettei siihen reppua oikein viiti kovasti nostella, sama kai sitten lähteä.

Liftaan Barceloonasta ystävieni luo jotka asuvat pikkusessa viinikylässä Toulouksen ulkopuolella. He ovat juuri saannut pikku tytön ja saan harjoitella mitä se on kun ne rääkyy menemään. Samalla miten ihanaa se on kun ne pikkuset hymyilevät niinkuin tämä pieni joka juuri oli alkanut.

Ja kun sitten onkin jo se päivä kun saan nähdä isän ja tädin taas jälleen kerran ja mitä sitten tästä? Minnepäin nytten?

Ruotsiin tietysti. Itärannikolle.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.