1 av 3
Helene Schjerfbeck: Toipilas (1888) Ateneumin taidemuseo Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen
2 av 3
Helene Schjerfbeck: Och jag målar ändå - Atlantis
3 av 3
Helene Schjerfbeck, 1890-luvun alku, VTM/KKA | SKM/CAB | FNG/CAA
150 vuotta Scherfbeckin syntymästä

Helene Schjerfbeckin viimeiset kuvat syntyivät Ruotsissa

Schjerfbeck pään sisässä: Lena Holger, Rakel Liehu ja Jaana Johansson
5:03 min

Sisurarkistosta Helene Scherfbecekin Waldemarsuddenilla(24.2.2013 ) käynnissä olevan näyttelyn johdosta.


Lena Holger, merkittävä Helene Schjerfbeckin maalausten tutkija on yksi monista, joka on jäänyt Schjerfbeck-koukkuun: Schjerfbeckin  tapa maalata on jäänyt pään sisään 40 vuodeksi, siinä on jotakin josta ei voi päästä eroon.

Tänä vuona taiteilija saa erityishuomiota koska hänen syntymästään on kulunut 150 vuotta ja taiteilijan töistä ja elämästä on vedetty uusia johtopäätöksiä.

Helene Schjerfbeck eli omaa elämäänsä Rakel Liehun pään sisässä romaaniksi asti. Liehu julkaisi vuonna 2003  elämäkertaromaanin Helene, jossa iäkäs taiteilija muistelee elämäänsä. Kaksi viimeistä elinvuottaan  Schjerfbeck vietti Saltsjöbaden kylpylähotellissa. Siellä kävivät Jaana Johansson ja Leena Häyrynen.

Vuonna 1944 Tukholmassa oli mittava näyttely,  seuraava näyttely keräsi suuren yleisön Tukholman Waldemarsuddessa 1987.  Jaana Johansson tarkasteli maalauksia läheltä.


 Helene ei jätä Lena Holgeria  

 - Hänen tekniikkansa on hämmästyttävää: kuinka hän pelkistää ja yksinkertaistaa,  sijoittaa kuvattavansa, antaa silmän valkuaisen kadota, kuinka hän näkee kasvot, kuvaa ihmisen sisäistä todellisuutta. Se tekee hänestä ajattoman, sanoo Lena Holger, joka on koonnut kirjan Helene Schjerfbeckin kirjeistä Maria Wiikille 1907-1928.  

- Jo käsialasta näkee mitä niiden kirjoittaja ajattelee.  Hän kirjoittaa miten hän lähestyy ihmistä, rumuudella tai kauneudella ei ole merkitystä. Hän haluaa kuvata sisäistä loistoa. Joskus näyttää siltä että hän on laittanut naamarin ihmisten kasvoille, sanoo Lena Holger ja toteaa ettei vieläkään ole valmis Helene Schjerfbeckin  kanssa.

Erityisen voimakkaita ovat Schjerfbeckin omakuvat, erityisesti hänen viimeisiltä elinvuosiltaan. Ne ovat hyvin pelkistettyjä, mutta samalla niissä on vahvaa sisäistä voimaa.
- Voiman lisäksi voi tuntea melkein aggressiivisuutta siitä että elämä jatkuu, kun hän oikeastaan haluaisi jättää maallisen. Sen voi lukea myös hänen kirjeistään:  Minun on tehtävä työtä  maalausten kanssa joka päivä, maalaan kuitenkin, hän kirjoittaa



Aikalaisilta ei tullut arvostusta.

Elinaikanaan  Helene Schjerfbeck  sai niukasti arvostusta. Lahjakkuudesta huolimatta ei naistaiteilijan ollut helppo saada tunnustusta sata vuotta sitten. Hänen töitään alettiin arvostaa, vasta kun taiteilija oli iäkäs.

Moni on jäänyt hänen maalaustensa lumoihin vasta hänen kuolemansa jälkeen, niin myös kirjailija Rakel Liehu jonka elämänkertaromaani Helene ilmestyi vuonna  2003.

Viimeiset  omakuvansa Helene Schjerfbeck  maalasi  Saltsjöbadenin kylpylähotelissa,  Mariefredissä Tukholman lähellä. Jaana Johansson ja Leena Häyrynen kävivät kylpylähotelissa, joka on uudessa omistuksessa. 

KANSAINVÄLISET NÄYTTELYT JA ESITYKSET

Moskova 1917, Kööpenhamina 1919,
Göteborg 1923, Tukholma, Oslo, Kiel 1929,
Berliini, Düsseldorf, Hampuri 1935,
Milano, Rooma, Budapest, Wien 1937,
Tukholma 1944.
Edustettuna: Bryssel, Haag, Praha, Varsova, Zürich, Firenze ja Pariisi 1949-50,
Oslo 1950, Lübeck 1952, USA ja Kanada 1952-53, Moskova ja Leningrad, Neuvostoliitto 1953-54, Venetsia 1956, Neuvostoliitto ja Kiina 1958

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".