Ruotsalainen naisvoimistelija treenaamassa. Foto: SVT Bild

Kreuger sai Stadion-urakan, 3 osa

Stadion muurattiin tiilestä
4:55 min

Sata vuotta sitten Tukholman Stadion oli juuri valmistunut ja kaupungissa valmistauduttiin olympialaisiin. Stadion muurattiin tiilistä ja rahat saatiin kokoon arpajaisilla. Suomessa oli muurari Hannes Kolehmainen olympiakeväänä saanut potkut työmaalta ja ehti treenaamaan kunnolla.

Tukholman olympialaiset oli iso juttu Helsingborgs Ångtegelbruk AB:lle.  Tiilitehdas voitti tarjouskilpailun, kun lupasi toimittaa  400 000 kovaksi poltettua tiiliskiveä 10 äyrin kappelehintaan. 

Ensimmäistä 700 tonnia painavaa tiilierää Tukholmaan lähti hakemaan hinaaja Ottilia, perässään iso rautaproomu. Kun lasti saavutti Tukholman, tiilet kärrättiin Valhallavägenin ja Lidingövägenin kulmaukseen. Siihen nousisi olympialaisten päänäyttämö Stadion. Vieläkään sitä ei kutsuta Olympiastadioniksi. Pelkkä Stadion ja sillä siisti. 

Tammikuussa 1910  Grut esitteli olympiakomitealle ensimmäisen hahmotelman. Stadion rakennettaisiin puusta. Aika pian puu vaihtui tiileksi. Tukholma saisi pysyvän Stadionin.

Valtiovalta ei ollut halukas tukemaan Stadionin rakentamista, mutta oli  myötämielinen, kun olympiakomitea anoi lupaa urheiluarpajaisten järjestämiseksi. Arpajaiset oli koeteltu rahoitusmuoto. Kymmenkunta vuotta aikaisemmin arpajaisilla oli rahoitettu Dramaten-teatterin rakentaminen. 

Stadionin rakennutti urheilujärjestöt, ei Tukholman kaupunki tai Ruotsin valtio. Rakennustyöt aloitettiin  marraskuussa 1910. Suurliikemieheksi nouseva insinööri Ivar Kreuger oli kolme vuotta aiemmin palannut Amerikasta ja saanut perustamansa rakennusfirman Kreuger & Toll hyvään vauhtiin. Kreuger sai stadion-urakan

Arkkitehti Torben Grut oli tarkka. Hän laati 20-sivuisen työohjeen miten tiilet tuli muurata. Englannista kutsuttiin kokenut ratamestari Charles Perry valvomaan, että juoksuradat pohjustettiin ja tehtiin kunnolla. Olympiakeväänä ratojen valmistumisen aikaan muurarina työskennellyt Hannes Kolehmainen harjoitteli kaksi kertaa päivässä: 

-Talvella harjoittelin, työstä päästyäni kävin juoksemassa. Kun tuli tilaisuus kävin kävelemässä pidempiä matkoja. Sitten keväällä sain potkut työmaalta ja rupesin harjoittelemaan iha vakituisesti, kaksi kertaa päivässä. Näin muisteli Hannes Kolehmainen vuosikymmeniä Tukholman kisojen jälkeen.

Stadionin rakentaminen maksoi 200 000 silloista kruunua, ja siitä tulikin hyvin monipuolinen. Olympialaisten aikaan siellä kilpailivat yleisurheilijat, painijat, voimistelijat, hevosurheilijat ja myös osa jalkapallo-otteluista pelattiin Stadionilla.

Maraton-juoksun kääntöpaikka oli Sollentunassa. Olympiapyöräilijät kiersivät Mälarin reittiä Tukholma-Södertälje-Läggesta-Mariefred-Strängäs-Eskilstuna-Kungsör-Köping-Kolbäck-Västerås-Enköping-Bålsta-Järva-Tukholma. 315 kilometriä ja voittajan aika 10 tuntia 43 minuuttia. Hyvässä kunnossa olleelta Jussi Jaakonaholta puhkesi rengas jo alkumatkasta, kuin yhtenä miehenä ruotsalaiset kieltäytyivät auttamasta rengasrikkoista suomalaispyöräilijää.

Tämä oli Ari Setälän koostaman sarjan "Tukholman olympialaiset 1912" kolmas osa. Hannes Kolehmaisen haastattelu Ylen Elävästä arkistosta.

Pääasialliset lähteet:

Åke Jönsson: Vägledning till Solskensolympiaden

Klocktornet Media 2012, 512 sivua

Hans Bolling och Leif Yttergren: Stockholmsolympiaden

Tävlingar-Människorna-Staden

Stockholmia Förlag 2012, 451 sivua

Matti Hannus: Kultaiset kentät Suomen yleisurheilun vuosisata

WSOY 1999, 691 sivua

Matti Hannus: Flying finns - Lentävät suomalaiset

Tietosanoma 1988, 156 sivua

Bengt Ahlfors: Människan Vivica Bandler

Schildts Förlags 2011, 287 sivua

Yle, Elävä arkisto

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".