Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på https://kundo.se/org/sverigesradio/
BLOGI

No ei sitten tälläkään kertaa...

Publicerat onsdag 6 juni 2012 kl 18.19
1 av 3
Jarmo Mänty hakemassa numerolappua Östermalmin urheilukentällä. Foto: Privat
2 av 3
Eskilstunan rautatieasema. Foto: Jarmo Mänty, Sveriges Radio
3 av 3
Pastatankkaus on tavallista ennen maratonia. Foto: Jarmo Mänty, Sveriges Radio

Ei onnistu, laulaa Eino Grön. Ja niinhän se kävi tällekin jätkälle jälleen kerran, ei yltänyt asetettuihin tavoitteisiin...

Kun startti oli jo klo 12, olin varannut majoittumisen Tukholmaan jo perjantaille ettei tarvisi herätä ennen kukonpierua maratonaamuna.

Ja kuten sääennusteet näyttivät jo kauan aikaa, sadetta oli ilmassa, kuten kuvasta näkyy.

No, reippaana poikana ei muuta kuin numerolapun noutoon. Ensimmäistä kertaa näin päivää ennen itse juoksua sain myös nauttia "ilmaisesta" pasta-ateriasta.

Mitä lähemmäksi päästiin startin ajankohtaa, sitä huonommaksi keli tuli. Kämpiltä lähdettyä mittari näytti +5 astetta, ja kun astuin ovesta ulos piiskasi kova tuuli kasvojani ja vettä tuli kuin Esterin takapimpistä.

Muuten fiilis oli hyvä. Rento mieli ja energiapakkaukset mukana lähdin metrolla kohti Stadionia.

Perillä olin jo läpimärkä. Ei muuta kuin vaihtamaan juoksukamppeet ylle. Juoksutightsit (pitkät), t-paita funktiomateriaalista ja sen ylle tavallinen t-paita. Ja ohut ohut juoksutakki.

Pojotin sisätiloissa kunnes oli 30 minsaa lähtöön. Lähtökarsinassa piti olla 15 minuuttia ennen lähtöä.

Ja taas kesti vain muutama minuutti ennenkuin olin ihan läpimärkä.

Alkoi palelemaan.

Muilla näytti olevan roskasäkkejä yllensä. Minullapa ei.

Päässäni kävi ajatus jo monta kertaa. Kannattaakohan edes yrittää juosta ennätystä tällaisella kelillä?

Monen vaiheen jälkeen tulin siihen tulokseen että annetaanpas jätkälle mahdollisuus ainakin, eipähän sitten tarvi miettiä jälkikäteen.

Lupasin myös itselleni että jos näyttää siltä ettei vauhti riitä, en jatka maaliin asti, sillä olosuhteet olivat sen verran rajut että tiiä vaikka kuinka kipeäksi sitä ittensä vetää.

---

PAM!

---

Hyvin lähtee juoksu rullaamaan heti alusta, vaikka edellisestä lenkistä on jo melkein 2 viikkoa. Ja jaloissa ihan hyvä fiilis.

---

Mutta sitten jo kilometrin jälkeen alkaa vasen pohje muistuttamaan itsestään: Hei, eks muista, mä olen kipee, se tuntui huutavan.

---

No muistan nyt, kun sattuu!

---

Ei muuta kuin hammasta purren jatkaen 2, 3, 4, 5 kilsaa ja katsahdus väliaikaan: 28:01! Eli jokunen sekunti nopeammin kuin laskettu aika. JES!

---

Vieläkin tuntuu pohkeessa pahalta. Varsinkin kun kovat tuulet paiskaavat kylmää vettä päälle ja on muutenkin kylmä. BRRRR! Tässä vaiheessa on jo juoksukengätkin läpimärät, sukista puhumattakaan...

---

Tuolta saapuu jo 10 km-kyltti, tsekataanpas kellosta tarkka aika, sen pitäsisi olla suunnilleen 56:40 että oltaisiin alle neljän tunnin vauhdissa edelleen. Tiuku näyttää 54:47! Eli melkein 2 minuuttia etuajassa. Ja nyt yhtäkkiä pohkeessakin tuntuu ihan normaalilta. Ehkäpä tämä tästä?

---

15 km ajassa 1,22:29! Eli 2,5 minuuttia ennen aikataulua ollaan. Vauhti on hieman laskenut edellisestä vitosesta mutta hyvä on fiilis.

---

21,1 = puolimatka. 1,57:13. Nyt alkaa tuntua pahalle. Gärdetillä tuulee ihan hemmetin kovaa, ja sade senkuin yltyy. Tässä kohtaa alkaa palelemaan ihan kunnolla. Ja vauhtikin laskee huomattavasti vaikka edelleen olen aikataulussa pari minuuttia etuajassa, huomaan että nyt menee vaikeaksi. Varsinkin kun kymmenen kilsan ajan hyvin voinut pohje alkaa taas sattumaan. Oikein kunnolla. Täytyy lyhentää askelta.

---

25 km. 2,21:39. Nyt on tismalleen menty 25 kilsaa sitä 4 tunnin vauhtia. Eli vajaassa neljässä kilometrissä tappiota tullut yli 2 minuuttia. Ei hyvä. Ja pohkeeseen sattuu oikein kunnolla. Jatketaan vielä. Olenhan vielä aikataulussa. Mutta samalla pidän mielessä että on mentävä tätä nopeampaa jos meinaa sen neljän tunnin alittaa. Ja kas, tuossa porhaltavat vaudinpitäjät ohitseni, yritänpä pysyä mukana.

---

EI MITÄÄN JAKOA

---

30 km. 2,53:16. Nyt ollaan miinuksen puolella. Viidessä kilometrissä pakkasen puolella 3 min 16 sek. Tässä teen päätöksen. Jos ei askel kevene, keskeytän.

---

31 km. Kello ei ole vielä kerennyt ihan kolmeen tuntiin kun ohitan tämän pisteen Söder Mälarstrandilla. Edessä on pitkä suora, vastatuuleen. Tukka märkänä, kylmä sade ja aivan tajuton tuuli saa aikaan jonkinmoisen "ajan pään jäädyksiin"-fiiliksen ja päätän lopullisesti että keskeytän aivan kohta.

---

33 km. Juuri siinä kohtaa jossa käännytään Västerbrolle olen sopinut tapaamisen. Siellä odottaa viehättävä neiti joka iloisena ojentaa mulle energiapakkauksia. Ilmoitan että keskeytän tässä kohtaa. Ilmeisesti hyvä valinta, sillä olen kuolemankalpea ja huulet on siniset kuin suomen lipussa se risti.

---

Ja fiilis on iloinen. Ei tarvi enää juosta. Nyt saa levätä. Nyt pääsee lämpimään suihkuun.

---

Ja mikä onkaan parempaa kuin lämmin suihku kylmän lenkin jälkeen?

---

Neljän tunnin alitus jää edelleen haaveeksi...

---

Grunden i vår journalistik är trovärdighet och opartiskhet. Sveriges Radio är oberoende i förhållande till politiska, religiösa, ekonomiska, offentliga och privata särintressen.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".