1 av 2
Härnösandin hiippakunnan piispa Tuulikko Koivunen Bylund kehoittaa äänestämään. Kuva/Foto: Mauri Junes
2 av 2
Piispa Tuulikki Koivunen Bulund Kuva/Foto: Mauri Junes
TORSTAI 12.9.

Kirkollisvaaleissa painaa yksikin ääni, sanoo piispa Tuulikki Koivunen bylund

23 min

15. syyskuuta kirkollisvaalit, joissa valitaan edustajat Ruotsin kirkon kolmeen eri tason elimeen, kirkkovaltuustoon, hiippakuntavaltuustoon ja kirkolliskokoukseen.

Kirkon ja valtion vuonna 2000 tapahtunut ero on vaikuttanut kirkon asemaan myönteisesti, sanoo Härnösandin hiippakunnan piispa Tuulikki Koivunen Bylund.

Tuulikki Koivunen Bylund on ollut Härnösandin hiippakunnan piispa vuodesta 2009 lähtien. Hän sanoo vuonna 2000 tapahtuneen kirkon ja valtion eron piristäneen kirkon sisäistä elämää:

Meitä ei enää nähdä valtion vasempana kätenä eikä koeta, että tulisimme jostain yläilmoista. Nyt olemme nököyhteydessä seurakuntalaisiin ja samalla tasolla emmekä enää tule jostain yläilmoista sanomaan kuinka asioiden pitää olla.

Kirkon jäsenmäärä on pudonnut roimasti eron jälkeen, mikä tietysti vaikuttaa kirkon jäsenmaksutuloihin. Tuulikki Koivunen Bylund sanoo Ruotsin kirkon olevan edelleen rikkaan, vaikka joillakin yksittäisillä pikkuseurakunnilla voi olla rahavaikeuksia. Esimerkiksi Härnösandin hiippakunta on palauuttanut seurakunnille takaisin niiden maksamia rahoja, kun rahoille ei ole keksitty mielekästä käyttöä.

Kirkollisvaalien äänestysprosentti on hyvin alhainen. Siksi Tuulikki Koivunen Bylund patistaa suomalaisia äänestysuurnille, koska kirkollisvaaleissa voi pienikin ryhmä vaikuttaa. Hän kehoittaakin äänestämään suomalaisehdokkaita. Surakunnat ja hiippakunnat ovat jokseenkin itsenäisiä päättämään, mihin ne käyttävät varansa ja mihin työnsä panostavat.

Hiippakuntahallitus ja -valtuusto päättävät itsenäisesti omista rahoistaan ja sama on tilanne seurakuntatasolla.  Ruotsin kirkko ei ole mikään konsrni, hiippakunnat ovat hyvin itsenäisiä, samoin seurakunnat ja jopa valtion taso päättää itse omista rahoistaan.

Koska seurakunnat ovat itsenäisiä, niin jos haluaa vaikuttaa seurakunnan asioihin, esimerkiksi suomenkieliseen työhön, on äänestettävä seurakuntavaaleissa.

Jopa siinä määrin, että jos seurakunnan päättävät elimet sanovat, että täällä ei suomalaistyötä tehdä eikä suomea puhuta, niin ne saa niin päättää. Tietysti piispa voi yrittää ylipuhua, mutta ei ole mitään voimakeinoja.

Kirkollisvaalien äänesttysprosentti on hyvin alhainen. Härnösandin hiippakunnassa se oli viime vaaleissa lähes 13 prosenttia. Koko maassa se on noin 11- 12 prosenttia ja suurissa seurakunnissa paljon vähäisempi.

Onhan se piinallista, että äänestysprosentti on niin alhainen. Sen voisi tietysti tulkita, että ollan tyytyväisiä. Tai joissain pienissä seurakunnissa on vain yksi lista, jolloin ei ole vaihtoehtoja. Mitä silloin mennä äänestämään, kun tilanne on kuin vanhassa Neuvostoliitossa, jossa kaikki oli päätetty etukäteen, Tuulikki Koivunen Bylund naurahtaa. Jos listalla on suomalaisnimiä, niin sen ainakin tietää, ettei se ole suomalaistoimintaa vastaan.

Reportteri Mauri Junes.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade ljud i menyn under Min lista