Foto: Lasse Hedberg/Scanpix.
Katrin kolumni 11.9.2013

Isäkö kotiin lapsen kanssa?!

3:21 min

Suomessa kiistellään siitä, mikä on paras paikka lapselle. Pitääkö pikkulapset hoitaa kotona vai päiväkodissa? Aihe on tulenarka, mutta siitä huolimatta päänsä pätsiin työntää nyt kolumnissaan myös kirjeenvaihtajamme Katri Nisula.

Tiedän työntäväni nyt pääni syvälle suden luolaan tai ehkäpä pikemmin tiikerinpesään, jossa odottavat tiikeriäidit terävine hampaineen ja kynsineen. Ajattelin nimittäin tällä kertaa puhua aiheesta, josta täällä Suomessa ei saisi puhua, ainakaan jos ei ole pienten lasten äiti ja varsinkaan, jos ei ole äiti ollenkaan.

Kyse on kotihoidontuesta, ainutlaatuisesta suomalaisesta järjestelmästä, jonka takia perheen perustaneita nuoria naisia ei juuri näy täällä työelämässä. Suomessa on nimittäin mahdollista jäädä kotiin hoitamaan alle kolmevuotiasta lasta yhteiskunnan tuella, jota kotihoidontueksi kutsutaan. Tuki ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin riittävän houkutteleva siihen, että monet perheet päättävät, että toisen vanhemman on parempi hoitaa lasta kotona. Yleensä tämä vanhempi on äiti.

Monien mielestä olisi parempi, jos perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin. Tämän takia - ja tietysti myös säästösyistä - hallitus päätti vastikään puuttua asiaan. Jatkossa - mikäli hallituksen suunnitelmat siis menevät läpi - kotihoidontuki pitää jakaa tasan vanhempien kesken. Eli kumpikaan vanhemmista ei voisi enää olla kotona puoltatoista vuotta kauempaa. Ja tästäkös älämölö syntyi.

Lehtien yleisönosastot ovat täyttyneet kirjoituksista, joiden mukaan hallitus puuttuu nyt perheiden itsemääräämisoikeuteen, lasten edusta puhumattakaan. Yrittäjämiehen puoliso kirjoitti, että isän on mahdotonta jäädä kotiin, koska firma kaatuu, eikä mies ehdi olla kotona, kun töitä pitää tehdä 80 tuntia viikossa. Lastenkasvatuksen asiantuntijat ovat muistuttaneet, että pikkulapset tarvitsevat turvallista syliä. Rivien välissä oli luettavissa, että tämä syli voi kuulua vain ja ainoastaan äidille, biologian takia nääs. Pikagallupeissa haastatellut miehet ovat todenneet lähes yksissä miehin, että eivät voisi kuvitellakaan jäävänsä kotiin.

Minä mietin, että joissakin tapauksissa päiväkoti saattaa olla parempi paikka kuin virikkeetön koti, jossa huseeraa turhaantunut äiti. Minua huolestuttaa myös äitien ura- ja eläkekehitys. Miten sen yrittäjäperheen äidinkin käy, jos hyvätuloinen mies jättää tai menee ja kuolee? Ja missä oikein on sanottu, että mies on välttämättä huonompi hoitaja kuin nainen?

Vastikään törmäsin blogiin, jossa tarmoa täynnä oleva nuori kotiäiti esitteli kotikansiotaan, johon oli kirjattu tarkkaan kaikki kotona tehtävät työt aikatauluineen. Joka ikinen pyykkipäivä ja hellansiivous oli merkitty huolellisesti värikkäillä tusseilla pyyhittäville muovisivuille. Jokaiselle vuoden päivälle oli rutiinitöiden lisäksi suunniteltu oma, erityinen tehtävänsä. En voi mitään sille, että tulin pohtineeksi, olisi tälle touhukkuudelle ja organisointikyvylle käyttöä myös kodin ulkopuolelle. Onko Suomella varaa siihen, että idearikkaat nuoret naiset keskittyvät miettimään miten vaippakassit lajitellaan kaappiin kätevimmin ja mistä pyykkipoikia saa halvimmalla? Ja rehellisesti sanottuna, kuinka monta päiväkodissa varttunutta aikuista tunnette? Ovatko he kaikki häiriintyneitä ja epäonnistuneita yksilöitä?

Suurin ongelma suomalaisessa järjestelmässä on varmaan kuitenkin se, että täällä ei tunneta osapäivätyötä. On valittava joko kahdeksan tuntia päivässä ja ylityöt päälle tai sitten on jäätävä kotiin. Myös suomalainen vanhempainvapaajärjestelmä on ruotsalaista jäykempi, eikä salli vapaiden jaksottamista vuosien ajalle. Ehkäpä Suomessa olisi taas jälleen kerran syytä ottaa mallia naapurista.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade ljud i menyn under Min lista