Voisiko ennaltaehkäisevä työ ja perheiden tukeminen auttaa? Foto: Pavel P./Flicr/CCby2.0

Lastensuojelun tila puhuttaa: "Suojellaanko liikaa vai liian vähän?"

"Onko varaa olla satsaamatta lapsiin?"
3:19 min

Suomessa on viime päivinä keskusteltu paljon lastensuojelusta. Virikkeenä keskustelulle on toiminut internetissä leviävä video, joka kuvaa kahden pikkupojan huostaanottoa. Video on saanut mietteliääksi myös kirjeenvaihtajamme Katri Nisulan, joka kysyy seuraavassa kolumnissaan, suojellaanko lapsia Suomessa liikaa vai liian vähän.

Tervehdys taas täältä Pohjanlahden itärannalta, jonne talvi saapui vihdoin toissapäivänä. Nyt täällä Etelä-Suomessakin on maa valkoisena ja ihmiset saavat taas totutella arktisiin oloihin kuka nauttien, kuka valittaen.

Viime päivien kohutuin keskustelu on täällä käyty lastensuojelusta sosiaalisessa mediassa leviävän kahden oululaisen pikkulapsen huostaanotosta kertovan videon siivittämänä. Isän kuvaamassa videonpätkässä näytetään kuinka karjuvat ja kiroilevat pikkupojat viedään poliisin saattelemana sosiaalityöntekijöiden autoon. Moni on ollut näkemästään järkyttynyt. Keskustelupalstoilla on ihmetelty viranomaisten otteita ja pohdittu, otetaanko lapsia Suomessa huostaan mielivaltaisesti.

Toisaalta samaan aikaan sosiaaliviranomaisia on syytetty liian laiskasta puuttumisesta asioihin. Tuoreessa muistissa on kahdeksan vuotiaan Eerikan kohtalo. Eerika kuoli toissa keväänä isänsä ja äitipuolensa julmasti pahoinpitelemänä, vaikka hänestä oli tehty lukuisia lastensuojeluilmoituksia ja hän oli lastensuojelun asiakas. On kysytty, miksei perheen tilanteeseen puututtu, ennen kuin oli liian myöhäistä.

Syyttävää sormea on osoiteltu myös mediaa kohti. Mikseivät toimittajat raportoi siitä, mikä on lastensuojelun tilanne todellisuudessa?

Minäpä kerron. Toimittajien mahdollisuus raportoida lastensuojelutapauksista on erittäin rajallinen. Useimmiten tapauksista on mahdollista saada vain toisen osapuolen - yleensä vanhempien - näkökulma. Lastensuojelun kantaa ei juttuihin saada, sillä viranomaisia sitoo salassapitovelvollisuus. He eivät voi kommentoida yksittäisiä tapauksia. Toimittajan on siis tällaisissa tapauksissa erittäin vaikea saada selville, mitä oikeastaan on tapahtunut. Yksittäisen perheen tai lapsen asioiden levittely julkisuudessa ei ole myöskään kovinkaan eettistä. Ainakaan se ei edistä lapsen etua.

Asiallisempaa minusta olisi kysyä, satsataanko Suomessa riittävästi lapsiin ja perheiden tukemiseen. Missä on ennaltaehkäisevä työ ja perheiden varhainen tuki?

Lastensuojelun vähäiseen resursointiin on puuttunut muun muassa lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula. Hän on viime aikaisissa puheenvuoroissaan ollut huolissaan huostaanottojen kasvavasta määrästä sekä siitä, että iso osa suomalaisista lastensuojelun työntekijöistä on epäpäteviä. Miksikö? Siksi, että epäpätevän saa halvemmalla kuin pätevän.

Muutama vuosikymmen sitten Suomessa toimi kodinhoitajien ammattikunta. Uupuva perhe saattoi saada heiltä apua arjen askareisiin. Kodinhoitaja tuli ja keitti perunat, hoiti lapset ja antoi vanhempien hetken levätä. Samalla kotiin tullut ammattilainen saattoi tarkkailla, millä tolalla asiat perheessä oikeasti olivat.

Kunnallinen puuronkeittäjä ei ehkä ole nykypäivää, mutta jotakin tämänkaltaista käytännöllistä apua moni suomalainen lapsiperhe tarvitsisi varmasti tänäkin päivänä. Että olisi joku aikuinen, jonka kanssa puhua asioista ilman pelkoa siitä, että seuraava askel on perheen hajottaminen. Ja kuitenkin, tämmöisiäkin ratkaisuja on pakko välillä tehdä.

Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula teki oman ratkaisunsa viime viikolla. Hän ilmoitti eroavansa tehtävistään, koska hänen johtamallaan virastolla on liian vähän henkilökuntaa. Kysymys kuuluu, onko Suomessa varaa olla satsaamatta lapsiin?

Katri Nisula
katri.nisula@sverigesradio.se

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".