Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på https://kundo.se/org/sverigesradio/
Foto: AP Photo/Andy Wong.
Katri Nisulan kolumi

Suomalaiset tuulettavat tunkkaisia urheiluperinteitään

Suomalaiset eivät olleet milläänsäkään uimarin homoudesta
3:00 min

Näin olympialaisten aikaan Katri Nisula miettii mitäpä muutakaan kuin urheilua. Häntä urheilu lähinnä ärsyttää. Vai ärsyttääkö sittenkään?

En ole koskaan ollut mikään suuri urheilunystävä. Tai no - täytyy myöntää, että pikkutyttönä tuli istuttua tiukasti isän vieressä sohvalla seuraamassa hiihtokilpailuja, joita siihen aikaan tuntui tulevan televisiosta jatkuvasti. Suuri suosikkini oli partasuinen goljatti, hiihtäjä Juha Mieto, jolta onnistuin kerran saamaan jopa nimikirjoituksen, elämäni ensimmäisen sellaisen.

Urheilussa minua on ärsyttänyt moni asia, joissa tuntuu kulminoituvan ylipäätään kaikki se, mikä minua maailmassa jurppii: korostunut maskuliinisuus, sovinismi, tunkkainen patriotismi ja päällekäyvä kilpailuhenkisyys.

Olen ihmetellyt, miksi huippu-urheilun tukemiseen tuntuu aina löytyvä rahaa, mutta kuntourheiluun ei. Miksi vanhainkodin saneerausta voidaan viivyttää, mutta jäähallin rakentamisella on aina kiire? Miksi jääkiekkokaukaloon laitetaan veromarkkoja, mutta ratsastusmaneesiin ei? Miksi puhutaan naisjääkiekkoilijoista, muttei koskaan miesleijonista, vaikka leijonalaumassa naaras on se, joka saalistaa ja uros lähinnä pötköttelee apinanleipäpuun alla? Miksi pikkulasten pitää keskittyä pelkästään yhteen lajiin ja miksi hallivuoroja jaettaessa pienimmät saavat aina surkeimmat vuorot joko kukonlaulun aikaan aamulla tai myöhään illalla? Miksi identiteettini suomalaisena pitäisi riippua siitä, miten pitkälle joku hyppää mäkihyppytornista?

Kaikkein eniten minua on ärsyttänyt kaksinaismoralismi, jonka Lahden dopingskandaali paljasti räikeimmillään. Se todisti, että urheilun maailmassa tyhmä on se, joka noudattaa sääntöjä, kaikkein tyhmin tietysti se, joka jää kiinni sääntöjen rikkomisesta. Ja että ainoa motiivi urheilijalle on riihikuiva raha. Kuitenkin samaan aikaan huippu-urheilulle vaadittiin lisää yhteiskunnan tukea sillä perusteella, että urheilu antaa nuorille esikuvia ja opettaa terveitä elämäntapoja ja reilua kilpailuhenkeä. Kattia kanssa.

Ja kuitenkin. Nyt tuntuu, että jokin suomalaisessa urheilussa on muuttunut. Olen katsellut ihastuneena nuoria lumilautailijoita, joita näyttää vetävän rinteeseen liikkumisen ilo, ei pelkkä raha. Mielettömän taitavia nuoria ihmisiä, jotka harjoittelevat, eivät hammasta purren, vaan siksi, että se on kivaa. Tytöt ja pojat, sulassa sovussa, samassa rinteessä.

Tähän samaan saumaan sattui sopivasti uimari Ari-Pekka Liukkosen ilmoitus, siitä että hän on homoseksuaali. Suurin yllätys jupakassa ei ollut se, että urheilija tuli ulos kaapista, vaan se, ettei suurin osa suomalaisista näyttänyt olevan millänsäkään. Pahimmin kirveensä kiveen iski Yle, joka innostui keskusteluttamaan ja jopa äänestyttämään ihmisiä aiheesta, voiko huippu-urheilija olla avoimesti homo. Kyllä voi, mutta voiko noin tyhmää kysymystä esittää, ainakaan julkisesti, vastasi suurin osa keskusteluun osallistuneista.

Hyvä urheiluväki, hauskaa olympialaisten jatkoa! Saattaa olla, että tällä kertaa minäkin katson pari lähetystä!

Katri Nisula/Helsinki
katri.nisula@sverigesradio.se

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".