Tsunamin jälkiä Thaimaassa. Foto: Zalzadore /Flickr.com (CC BY-NC 2.0)
1 av 2
Tsunamin jälkiä Thaimaassa. Foto: Zalzadore /Flickr.com (CC BY-NC 2.0)
Piispa Eero Huovinen Kari Lumikeron haastattelussa. Kuva/Foto: Jan Blomberg
2 av 2
Piispa Eero Huovinen Kari Lumikeron haastattelussa. Kuva/Foto: Jan Blomberg
10 vuotta tsunamista

Vasta uhrien kohtaaminen paljasti toimittajalle tsunamin tuhot

Tsunamin ennennäkemätön laajuus hahmottui vähitellen
8:58 min

Toimittaja Kari Lumikero oli ensimmäisenä suomalaisena toimittajana Khao Lakissa ja törmäsi Phuketin lentokentällä täyteen kaaokseen, jota koti-Pohjolassa ei kyetty aluksi tajuamaan ollenkaan.

Ensimmäiset uutistoimistojen tiedot tapaninpäivänä 2004 kertoivat massiivisesta hyökyaallosta, mutta onnettomuuden laajuus selvisi vasta suomalaisturistien ahdistuneista kertomuksista Phuketin lentokentällä runsas vuorokausi luonnonmullistuksen jälkeen. Olin jo osannut epäillä, että Ruotsin ja Suomen viranomaisten rauhoittelevat tiedot uhrien määristä eivät voi pitää paikkaansa. MTV päätti lähettää minut suomalaisten suosimalle lomasaarelle Phuketiin vielä samana iltana. Phuketin kenttä oli täynnä tsunamista pelastuneita; järkyttyneitä, läheisensä hukanneita ihmisiä. Osa oli loukkaantunut.
- Toimittaja Kari Lumikero

Ensimmäisen vuorokauden totuus valkenee

Aluksi Ruotsin ja Suomen viranomaiset arvelivat, että tsunamin jäljiltä kuolonuhrien joukossa olisi vain vähän oman maan kansalaisia. Tsunamin kokeneet kertoivat lentokentällä jotain aivan muuta. Luonnonmullistuksen ennennäkemätön voima alkoi hahmottua.

Lomalaiset olivat tapaninpäivän aamuna yhdeksän maissa paikallista aikaa minuuttikaupalle ihmetelleet Khao Lakissa matalan lahden tyhjentymistä vedestä. Aikaisemmin pinnan alla olleet koralliriutat olivat näkyvissä, ja thaimaalaiset nostelivat rantahiekassa sätkytteleviä kaloja koreihin perheen ateriaa varten. Samalla mereltä lähestyi vaahtopäinen vesirintama, joka kasvoi kasvamistaan, kunnes se iskeytyi rantaan hirvittävällä voimalla. Ihmiset pakenivat kauhun vallassa, mutta monet katosivat aaltoihin.

– Paljon oli pieniä lapsia, paljon perheitä Pakarang hotellissa Khao Lakissa ja yhtäkään heistä me ei olla vielä tavattu eikä nähty. Mahdottomalta tuntuu että aamiaisen aikaan olisi kovin moni päässyt sieltä pois, kertoi ahdistunut suomalaisäiti, joka oli kuitenkin kiitollinen siitä, että koko hänen viisihenkinen perheensä oli jäänyt henkiin.

– Mun veli perheineen on vielä siellä - en tiedä missä, ja siskon perhekin on vielä siellä. Meitä oli kymmenen hengen seurue ja meitä on nyt vain neljä lähdössä pois.

Uuden aallon pelko

Kentällä oli satoja suomalaisia, jotka oli evakuoitu onnettomuusalueelta. Monet olivat viettäneet yön vuorilla, jossa paniikki iski tavan takaa uusien - vääriksi osoittautuneiden -  tsunamihälytysten takia.

– Paljon pahempi on tilanne kuin moni käsittääkään, niin paljon porukkaa on kateissa. Hirveän näköistä, hirveän näköistä, ja tiedonkulku ihan nollassa, kuvaili suomalaismies haastattelussa, joka keskeytyi evakuointikoneen lähtöön. Hän pääsi pois Thaimaasta ensimmäisten joukossa.

Tsunamin kouriin joutuneiden suomalaisten tärkeäksi tukihenkilöksi nousi Helsingin hiippakunnan silloinen piispa Eero Huovinen, joka oli itsekin tullut lomalle Thaimaahan. Loma päättyi siihen, ja Huovinen kohtasi paikan päällä uhrien järkyttävät kertomukset. Kymmenen vuotta sitten hän ei peitellyt kyyneleitään MTV:n haastattelussa kertoessaan ettei olisi voinut koskaan kuvitella joutuvansa tällaiseen tilanteeseen. Eero Huovinen on nyt eläkkeellä.

– Vessaan piti mennä välillä itkemään kun oikein hirvitti. Mutta ihmisten vierellä piti yrittää olla sitten niin ammatillinen kuin jaksoi ja osasi ja keskittyä niihin ihmisiin. Eihän se minun suruni ollut se tärkeä, vaan näiden ihmisten kohtalo.

"Orvot lapset kävivät sydämen päälle"

– Siellä oli alakuloisia, masentuneita, kaikkensa menettäneitä suomalaisia. Kaikkein eniten sydämen päälle kävivät orvot lapset. Mutta oli sitten myös perheitä, joista oli suurin osa mennyt, vammautuneita ihmisiä jotka joutuivat miettimään jättävätkö sinne sairaalaan läheisensä ja lähtevät itse kotiin, Huovinen muistelee.

Tsunamin kokeneet suomalaiset kuvailivat kotiinpaluuta odotellessaan kymmenmetristä aaltoa - edelleen kauhuissaan.

– Sellainen kohina kuuluu, puut nurin ja talot nurin ja kaikki autot on kuin legopalikoita. Ja se likainen massa joka siinä pyörii. Sitä ajattelee että oli tuuri kun hengissä selvittiin siitä. Näin monia ruumiita siellä seuraavana päivänä.

Matkatoimiston virkailija Ralf Löfström oli Khao Lakissa kun jättiaalto iski.

– Bungalowit jäivät täysin veden valtaan ja sieltä alkoi tulla verisiä ihmisiä ylös. Lapset huusi että missä on isä ja äiti. Se oli ihan hirveetä, ihan kamalaa. Siellä on puita ja lautoja, rakennusten osia, autoja ja ihmisiä siinä seassa.

Mannerlaattojen liikahtaminen Intan valtameressä kymmenen vuotta sitten aiheutti yhden maapallon historian suurimmista luonnonmullistuksista. Hyökyaalto surmasi miltei 300.000 ihmistä. Kyseessä oli yksi pahimmista suomalaisia ja ruotsalaisia kohdanneesta rauhanajan suuronnettomuuksista kautta aikojen.

Lisää

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".