Järvisen perhe ja Kari Lumikero. Kuva: Jan Blomberg
Järvisen perhe ja Kari Lumikero. Kuva: Jan Blomberg
10 vuotta tsunamista

Onnellinen loppu perheen tsunamikatastrofille: näin kaikki pelastuivat

Joakim Järvinen ja hänen perheensä selvisivät tsunamista
9:56 min

Vanhin poika Joakim juoksi pakoon ja evakuoitiin yksin Suomeen, muu perhe paiskautui veden varaan, mutta löysi sitten toisensa. Toimittaja Kari Lumikero muistaa Joakimin tapaamisen Phuketin lentokentällä ja vieraili nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, perheen luona.  

Kymmenen vuotta sitten tuolloin 13-vuotias Joakim Järvinen oli epätoivoissaan Phuketin lentokentällä Thaimaassa. Hän oli yksin, paljain jaloin, yllään jonkun thaimaalaisen lahjoittama liian iso puku. Isä, äiti ja pikkuveli Jonatan olivat tsunamin jäljiltä hukassa, ja Joakim oli evakuointikoneeseen astuessaan varma siitä, että perhettä ei enää koskaan tavoitettaisi. Se haastattelu jäi toimittajan mieleen.

– Ei ole yhtään hajuakaan missä ne on. Kaikki omaisuus on poissa, ei kenkiä jalassa. Pelkät shortsit jäi jäljelle. Pääsin onneksi karkuun vettä, mutta suurin osa jäi veden valtaan. Perhekin jäi siihen taakse, itkuinen Joakim kertoi haastattelussa joulukuussa 2004.

Lainapuku jäi pieneksi mutta muistot yhä vahvoina

Järviset ottavat vastaan perheen omakotitalossa Vantaan Rekolassa. Kaikki neljä olivat hyväntuulisia, ja olivat suostuneet lukuisten medioiden pyynnöistä huolimatta vain yhteen haastatteluun. Ele lienee kiitos siitä, että Joakim sai tsunamin jälkeen tilaisuuden kertoa isovanhemmilleen MTV:n uutisten välityksellä, että ainakin hän oli hengissä.

Perheen äiti Heidi kaivaa esiin Joakimin "lainapuvun", jota on säilytetty huolellisesti tsunamin jälkeen samassa paikassa hiekkaisten, tuhoutuneiden passien kanssa - ne löytyivät muutamaa viikkoa tsunamin jälkeen. Nyt puku on jo liian pieni ja ryppyinenkin, mutta se palauttaa mieliin dramaattisen tapaninpäivän aamun Khao Lakissa. Hyökyaalto lähestyi kasvavalla voimalla, ja meteli oli korviahuumaava. Perhe pakeni rannalta paniikissa.

– Minä, mieheni ja meidän nuorempi poika Jonatan tultiin viimeisen bungalowin luokse ennen peltoaluetta ja  todettiin että se aalto tulee sieltä ja jos me tuonne pellolle mennään niin se saa meidät kiinni. Kiivettiin läheisen bungalowin parvekkeelle, mutta aalto oli aika iso ja se heitti meidät lasi-ikkunoiden läpi sisälle. Siellä sitten oltiin nousevan veden varassa, Heidi Järvinen kertoo.

Pelastava sukellus valoa kohti

Happi oli loppumaisillaan, jolloin Heidi, Tero ja Jonatan sukelsivat bungalowin lattiaa kohti ja sieltä valoa päin ja pääsivät kuin pääsivätkin pinnalle. Kaikki olivat todella huonossa kunnossa, mutta jäivät henkiin.

– Oltiin todella syvissä vesissä, Tero Järvinen huokailee.

Nopeakinttuinen Joakim - yksi ikäluokkansa parhaista jalkapallojunioreista Suomessa - eksyi perheestään saman tien aaltoa pakoon pinkoessaan.

– Jatkoin juoksemista siitä sitten eteenpäin, juoksin niin kovaa kuin pystyin ja jossain vaiheessa hyppäsin sellaisen avolava-auton kyytiiin vauhdissa ja sitten mentiin vuorille. Kyydissä oli pelkkiä paikallisia ja minä.

Heidi muistelee edelleen pelkoa ja ahdistusta muun perheen kohtalosta. Koko perhe oli eri tahoilla, ja hän lähti etsimään muita. Hän näki pienen pojan, joka kulki edellä pitäen thaimaalaista miestä kädestä.

"Huusin häntä nimeltä ja hän käänsi päätään. Täytyy sanoa kyllä että se oli yksi onnellisimmista hetkistä."

Myöskään Jonatan ei unohda hetkeä kun hän - huonossa kunnossa keuhkot täynnä vettä - näki äitinsä.

– Lähdettiin siitä yhdessä sairaalaan. Siinä oli kyllä tuuria mukana, Jonatan toteaa.

"Nyt eletään bonusvuosia"

Joakim Järvisen MTV:n uutisissa lähetetty haastattelu havahdutti Suomen kansan tajuamaan hyökyaallon valtavan tuhovoiman, ja se sai myös viranomaisiin vauhtia. Evakuointioperaatio käynnistettiin viipymättä, ja pahiten loukkaantuneet suomalaiset pääsivät melko nopeasti pois onnettomuuslaueeelta. Finnairin ambulanssilennoilla tuotiin myös osa ruotsalaisista kotiin.

Vasta vuorokausi Helsinkiin isovanhempien luo tultuaan Joakim sai tietää, että koko muu perhe oli hengissä.

– Itku tuli ja onnen kyyneleet. Mulla nousi sen jälkeen yli 40 asteen kuume ja mä nukuin vuorokauden putkeen siitä helpotuksen tunteesta.

23-vuotias Joakim on valmistumassa insinööriksi ja 20-vuotias Jonatan on juuri lopettanut varusmiespalveuksensa. Joakim kertoo, että tsunamikokemuksen ansiosta hän arvostaa elämää aivan eri tavalla.

"Kyllä sitä usein miettii, miten onnekas oikeasti on. Että koko perhe selvisi siitä - mutta sitten taas toisaalta ajattelee niitä jotka ovat menettäneet läheisiä ihmisiä. Olen tosi surullinen heidän puolestaan. Mutta minulle nämä ovat bonusvuosia - joka vuosi jonka nyt elää."

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".