Mustan pukin joulu
Piirros Markku Huovila
Markku Huovilan kolumnit

Kolumni: Mustan pukin joulu

"Mustalla pukilla ei ollut naamaria"
3:03 min

Nyt joudumme kohti joulua tilanteessa, missä ilkeät uusfasistit ovat kaataneet hallituksen joulupukin ojaan ja talloneet kansan lahjasäkin tuusan nuuskaksi.

Suomessa ei sellaista voisi tapahtua, sillä nuuskantuottaminen on siellä kiellettyä, ja hallituksella on tukevampi pukki, jota on vaikea kaataa ojaan.

Ruotsin punavihreä hallitus joutuu nyt pitkin hampain kantamaan porvarillisen allianssin lahjasäkkiä, joka on sille ylimaallisen raskas taakka, vaikka se sisältääkin hallituksen mukaan pelkkää tyhjää.

Lähestyvässä joulussa ei ainakaan Tukholman korkeudella ole muuta valkoista kuin ruotsidemokraatit, joskin puolueen ideologia on väriltään lähempänä ikkunan ulkopuolella lepäävän maiseman todellisuutta.

SD ei laita mustaa joulua ilmastonlämpenemisen syyksi, koska se ei kylmän aatteen puolueena tunnusta koko lämpenemistä, se uskoo enemmän joulupukkiin kuin tuomiopäivän apostoleihin. Se tietää että pukki on olemassa, onhan se juuri tallonut sellaisen ojaan.

Viime jouluna tilasin mustan pukin. Mustalla en tarkoita pimeää, pukithan ovat aina pimeitä, ne saavat vapaasti jättää tulonsa ilmoittamatta, koska verolaitos ei usko niihin. Tarkoitan mustalla sitä, että pukki ei tullut Korvatunturilta, vaan Kongosta,”pimeimmästä” Afrikasta.

Hän oli nähnyt itselleen markkinaraon huomatessaan, ettei täällä ruotsidemokraattien lisäksi kukaan enää usko valkoiseen pukkiin sen enempää kuin valkoiseen jouluunkaan.

Silloin kun joulut olivat aina valkeita, ollessani noin 14-vuotias, havaitsin aattoiltana naamaripäisen joulupukin lumisessa ojassa pitkällään, lahjoineen päivineen. Autoin valkoparran ylös tielle ja talutin hänet laupiaan samarialaisen tavoin sinne, missä pienet lapset, kirkassilmät silkohapset, häntä pelonsekaisin tuntein odottivat.

Langennut pukki sopersi minulle, että hän oli päättänyt pitää valkoisen joulun, mutta joutunut luopumaan aikomuksestaan, koska oli heikko väkeviin.

– En usko enää itseeni, hän hönkäisi.

– Mutta riittää jos lapset uskovat.

En täysin ymmärtänyt sanomaa.

Kun yritin viime vuonna tilata mainitsemaani mustaa pukkia, hän oli jo täyteen buukattu, joten ehdotin että hän pistäytyisi meillä jo ennen ensimmäistä keikkaansa. Niinpä pukki ilmestyikin ovellemme jo aamupäivällä puoli yhdeltätoista, kun joulukuusi lepäsi yhä koristelemattomana ulkona parvekkeella, siivous vasta alkamassa ja huusholli mullin mallin.

– Ho-hou! Hän sanoi tullessaan.

– Hienoa nähdä pohjoismainen koti!

Mustalla joulupukilla ei ollut naamaria, hän tunnustaa omaa väriään, hänellä on väkevä itsetunto, joka ei kaadu väkeviin. Hallitukselta se kaatui oman joulupukin mukana ojaan.

Lisää

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".