Pujotteluhiihtokoulun vetäjä Ari Sorsa sinisessä takissa. Kuva: Tytti Jussila / SR Sisuradio
1 av 3
Pujotteluhiihtokoulun vetäjä Ari Sorsa sinisessä takissa. Kuva: Tytti Jussila / SR Sisuradio
Pujotteluhiihtokoulussa pärjäsivät pienimmätkin hiihtäjät. Kuva: Tytti Jussila / SR Sisuradio
2 av 3
Pujotteluhiihtokoulussa pärjäsivät pienimmätkin hiihtäjät. Kuva: Tytti Jussila / SR Sisuradio
Ari Sorsa laskettelee vapaa-ajallaankin. Kuva: Tytti Jussila / SR Sisuradio
3 av 3
Ari Sorsa laskettelee vapaa-ajallaankin. Kuva: Tytti Jussila / SR Sisuradio
Keski-Ruotsin Sisuradio

Hiihtokoulun pujottelutunnit rohkaisevat liikkumaan ulkona

”Pujottelun megatähdet vetää mukaan nuorisoa”
6:49 min

Nykyään talviliikunnalta haetaan vauhtia, ja siksi perinteisen hiihtoharrastuksen ovatkin syrjäyttäneet laskettelu sekä pujottelu. Ari Sorsan vetämässä pujottelukoulussa voi taitojaan lähteä harjaannuttamaan kokematonkin laskettelija – iästä riippumatta.

Vuoden ensimmäiset pujottelutunnit käynnistyivät Gävlessä Bomhusin hiihtomäessä vuoden neljännellä viikolla. Lunta oli runsaasti ja asteet juuri ja juuri pakkasen puolella.

 

Pujottelutunnit ovat suosittuja

Hiihtokoulun vetäjänä toimiva Ari Sorsa toimii myös Friluftsfrämjandet-järjestön puheenjohtajana Gävlessä ja harrastaa ulkoliikuntaa monessa muodossa ympäri vuoden. Siinä samassa hän ohjaa niin lapsia kuin aikuisiakin ulkonaliikkumisen saloihin. Hän kertoo, että hiihtokoulun pujottelutunneille olisi paljon osallistujia, ohjaajista on kuitenkin pulaa.

 

Tekniikka on erilainen kuin hiihdettäessä

Pujottelussa koettelemukselle joutuu tasapaino. Rinteessä laskevan hiihtäjän on otettava tekniikassa huomioon eri asioita kuin matkaa hiihdettäessä.

– Vauhti auttaa kääntymään. On uskallettava pitää vauhti yllä. On myös oltava tarpeeksi lihaksia jaloissa ja keskivartalossa, jotta pystyy kääntymään.

Niin hiihto kuin pujottelukin on välineurheilua. Ari Sorsa painottaa itse suksien lisäksi myös monojen tärkeyttä.

– Monet saavat sisarusten vanhat monot ja ne eivät oikein pelaa, jos ne ovat liian pienet tai liian isot. Jos ensimmäistä kertaa laittaa sukset lapselle ja monot tekee kipeää tai jalkoja paleltaa, niin ei lapsi enää koskaan halua mennä hiihtämään.

 

Hiihtokoulussa lähdetään liikkeelle perusasioista

Ensin kiivetään mäkeä ylös vähän matkaa ja lähdetään liukumaan alas. Tarkoituksena on ensimmäiseksi opetella pysähtymään, ennen kuin lähdetään lisäämään vauhtia.

Vaikka oppiminen tapahtuukin leikin ja onnistumisten kautta, niin päämääränä on, että lapset laskisivat lyhyen kurssin loputtua mäen ylhäältä alas aivan itsenäisesti. Epätodennäköinen tavoite se ei ole lainkaan, sillä lapset omaksuvat jo ensimmäisen tunnin aikana paljon uusia asioita.

 

Laskettelu on lapsista kivaa, mutta pulkkamäki on ykkösjuttu

Lapsensa hiihtokouluun tuonut Peter Kontturi seurasi silmä kovana lastensa laskemista rinteen alaosasta. 5-vuotiaalta Minnalta ja 7-vuotiaalta Leolta ei vauhtia puuttunut. Hiihtokoulun lapset ovat kokeneet haastavaksi, mutta tämä haaste on otettu heidän puolestaan hyvin vastaan.

– Kyllä ne tykkää, että suksilla laskeminen on melko hauskaa. Pulkkailu on hauskinta, kun siinä ei tarvitse osata mitään, Peter nauraa.

Vanhempana Peter Kontturi pyrkii olemaan ohjailematta liikaa sitä, mitä lapset harrastavat.

– Haluan, että lapset harrastavat sekä kesä- että talviurheilulajeja. En kuitenkaan puutu siihen, mitä he sitten haluavat harrastaa. Pääasia on, että he tekevät.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".