Katri Nisulan kolumni

Pertti Kurikan Nimipäivät jakaa mielipiteitä Suomessa

3:19 min

Tämän vuoden euroviisukisoihin lähtee Suomea edustamaan punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät. Kehitysvammaisten muusikoiden voittokappale 'Aina mun pitää' on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. Suomessa riittää sekä bändin puolustajia että vastustajia. Puolensa on valinnut myös kolumnistimme Katri Nisula.

Viime lauantaina Suomi kohahti. Punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät voitti euroviisukarsinnat ja lähtee edustamaan Suomea Wieniin. Sen jälkeen keskustelu aiheesta on lyönyt täällä Suomessa raskain lainein ja välillä laiturin ylikin.

Innokkaat ja häpeäjät

Osa suomalaisista on ollut innoissaan. Kehitysvammaisten soittajien kappaleen on sanottu edustavan aitoa muusikkoutta perin kaupallisessa euroviisumaailmassa. Tässä bändissä on asennetta, on yksi yleisimmistä esitetyistä kommenteista. Jotkut ovat suitsuttaneet suvaitsevaisuuden ja ennakkoluulottomuuden voittoa.

Toisten mielestä taas kehitysvammaisten ja punkkappaleen lähettäminen maailmalle on kansallinen häpeä. Luuleeko koko maailma nyt, että meillä ei muuta osata kuin yksinkertaista kahden soinnun rokkia? Eikö euroviisujen pitänyt olla musiikkikilpailu, jossa kunkin maan parhaat musiikintekijät kilpailevat toisiaan vastaan? Jotkut ovat olleet huolissaan siitäkin, käytetäänkö Pertti Kurikan porukkaa hyväksi. Kuka käärii rahat ja tajuavatko bändin jäsenet, mihin oikein ovat lähdössä?

Muuttuuko maailma paremmaksi?

Itse en oikein osaa allekirjoittaa yhtäkään näistä väitteistä. En usko, että maailma muuttuu yhtään sen paremmaksi, jos Pertti Kurikka bändeineen voittaa euroviisut, vaikkakin minusta on aina hyvä juttu, jos maailmaan mahtuu monia ja monenlaisia ääniä. Kehitysvammaiset ovat yksi vähemmistöryhmä, jonka ääni kuuluu harvakseltaan, jos lainkaan. Jos edes muutama ihminen tämän jälkeen ajattelee, että vammaisillakin on oikeus itsensä ilmaisemiseen ja haaveidensa toteuttamiseen, niin onhan se nyt älyttömän hyvä juttu.

Ajatukset häpeästä ja rehellisestä musiikkikilpailusta lähinnä naurattavat. Mielestäni Suomi on aikojen saatossa lähettänyt euroviisuihin niin monta häpeällistä biisiä, että yksi lisää ei vaakakuppia kallista. Ja jos rehellisestä musiikkikilpailusta puhtaan, niin miksi kisoihin on vuosien saatossa osallistunut niin monta vähissä vaatteissa keikistelevää kaunotarta, parrakasta naista ja siperialaista mummoa? Onko aivan varma, että heidät kaikki on valittu euroviisuihin pelkästään musiikillisten avujensa ansiosta?

Näppärä sanoitus?

Entäs sitten Suomen uuden edustuskappaleen sanoitus, joka joidenkuiden mielestä on erityisen yksinkertainen ja häpeällinen? Aina mun pitää -kappaleessa kun puhutaan muun muassa siitä, miksi aina pitää siivota ja mennä töihin ja miksei saa edes juoda alkoholia. Asiaa voisi verrata esimerkiksi Fredin esittämään Suomen euroviisukappaleeseen vuodelta 1976, jonka nerokkaassa sanoituksessa todettiin muun muassa näin: "Pylly vasten pyllyä pump pump , siinä sitä jotakin on - ai ai". Käännös englanniksi: " Put your bottom next to mine, pump pump". Siinäpä vasta sanoitusta kerrakseen.

Käytetäänkö Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyettä hyväksi

Entäs sitten se kysymys hyväksikäytöstä? Se on minusta asia, jota voi miettiä ihan tosissaan, mutta ajattelen silti näin: Viihdemaailmaan on aikojen saatossa lähtenyt monen monta täysin valmistautumatonta ja kaupallisuuden armoille joutunutta muusikonalkua. Pertti Kurikan Nimipäivät soittaa soittamisen ilosta ja nauttii menestyksestään, eikä edes taida harmitella julkisuuden mahdollisia kääntöpuolia. Miksei miehillä olisi siihen oikeus?

Joten antaa palaa vaan, Pertti Kurikan Nimipäivät.