Sofia Taavitsainen. Foto: Mattias Ahlm/Sveriges Radio
Sofia Taavitsainen. Foto: Mattias Ahlm/Sveriges Radio

Kanavapäällikkö kertoo muutoksista: Sisuradio on ruotsinsuomalaisten radio

Kun perinteisen radion kuuntelu vuosi vuodelta vähenee, on löydettävä uusia keinoja tavoittaa kuuntelijat. Sisuradion kaltaiselle vähemmistökanavalle, jonka yleisö on hyvin moninainen, tehtävä on erityisen visainen.
Haasteena on tavoittaa kuulijat siellä missä he ovat ja herättää kiinnostus heidän ruotsinsuomalaisia juuriaan kohtaan. Tästä syystä meidän on kanavana uskallettava käyttää uusia viestimiä ja kokeiltavia erilaisia kielistrategioita, kirjoittaa Sisuradion kanavapäällikkö Sofia Taavitsainen.

Kuluva syksy on tuonut mukanaan paljon muutoksia Sisuradion yleisölle. Suurin niistä on P4-kanavalla ilta-aikaan lähetettävien suomenkielisten alueohjelmien loppuminen. Kaikki suomenkieliset ohjelmat löytyvät tätä nykyä kanavalta P2 (Suur-Tukholmassa P6). Kanavanvaihdos on osa Ruotsin Radion sisäistä kehittämistyötä, jossa radiokanavien profiilien selkeyttäminen on keskiössä. Sisuradion analoginen radioaika ei vähene mutta alueohjelma-ajan loppuminen merkitsee luonnollisesti erään merkityksekkään aikakauden loppua.

 

Historiallisesti tämän lähetysajan merkitys on ollut suuri suomenkieliselle radiotoiminnalle. Ruotsin suurimmalla radiokanavalla kuuluneet ohjelmat olivat useiden vuosien aikana monen ruotsinsuomalaisen ainut mahdollisuus kuulla radiosta suomea. Mutta ajat ovat muuttuneet: suomenkieltä on verkko pullollaan, eivätkä Ruotsin radion suomenkielisen radiotoiminnan analogiset ikkunat enää ole ainut lähde suomenkieleen. TNS Sifon Ruotsin radiolle teettämät yleisötutkimukset (2010 ja 2015) näyttävät myös selkeästi, että ruotsinsuomalaisten asiat koko maata katsoen ovat kohderyhmälle kiinnostavampia kuin oman paikkakunnan ruotsinsuomalaisia koskevat. Samat tutkimukset näyttävät myös, että analogisten ikkunoiden kautta tavoitetaan etupäässä iäkkäämmät ensimmäisen polven ruotsinsuomalaiset.

 

Kun nyt seisomme tässä tienhaarassa, uuden ja vanhan välimaastossa, on kysymys tietysti: kuinka tavoitamme usempia ruotsinsuomalaiset ja kuinka he löytävät luoksemme?

 

”Hej, me puhuttais suomea (jos uskallettais)!”

 

Sisuradio ei ole varmastikaan ainut ruotsinsuomalainen toimija, joka on pitkään yrittänyt tavoitella Ruotsissa syntyneitä ja kasvaneita suomalaistaustaisia. Tilastot näyttävät, että heitä on useita satoja tuhansia mutta kuuntelijakysymyksiin he eivät vastaa, yleisötapahtumissa heitä ei näy, eikä liioin yleisötutkimusten pylväissä. Miksi emme tavoita heitä? Eivätkö aiheemme kiinnosta? Onko lähestymistapamme väärä vai lieneekö käyttämämme kieli outoa? Näihin kysymyksiin Sisuradio on hakenut vastauksia lyhdyin ja taskulampuin vuosi toisensa perään, kunnes kaksi vuotta sitten tapahtui jotakin ennenkuulumatonta. Sisuradio suunnitteli ja toteutti teemaviikon nimeltä #vågafinska ja peräänkuulutti ruotsinsuomalaisten kertomuksia suomen kielen puhumisesta Ruotsissa. Kyseessä oli journalistinen panostus, jonka pääalustana olivat sosiaalinen media ja josta tehtiin journalistiikkaa tietysti myös eetteriin. Padot aukesivat: toimitukseen vyöryi kertomuksia häpeästä, ylpeydestä, surusta ja tunnistamisen riemusta. Kertojat olivat toisen, kolmannen, joskus neljännenkin ja silloin tällöin ensimmäisen polven ruotsinsuomalaisia. He olivat identiteetiltään ruotsalaisia, suomalaisia, joskus jopa ruotsinsuomalaisia, vaikkakin aika harvoin. Monen perheestä löytyi vielä kolmaskin kieli ja kulttuuriperimä.

                     

Miksi #vågafinska tavoitti heidät? Miksi ei esimerkiksi tuo aiemmin niin tärkeä P4-ilta tai olemassa olevat P2-lähetyksemme? Siksi, että olimme ensimmäistä kertaa läsnä siellä missä hekin ovat: sosiaalisessa mediassa ja digitaalisilla alustoilla. Yhä useammat ihmiset löytävät tänä päivänä uutisensa kännyköistään ystäväpiiriensä suosituksien kautta, jotka ovat paljon vähemmissä määrin suomalaisia/suomenkielisiä kuin mahdollisesti vanhempiensa ystäväpiirit aikanaan olivat. #vågafinska madalsi myös kynnystä kertoa. Keskusteluun oli mahdollista osallistua sekä ruotsiksi että suomeksi. Yksi teemaviikon keskusteluun osallistuneista oli Marko Säävälä, joka kertoi vuotta myöhemmin, että #vågafinska inspiroi häntä ottamaan jo kertaalleen kadotetun suomenkielen takaisin haltuun. Suomalaisten vanhempien poika menetti suomen kielen ollessaan kouluikäinen. Syinä olivat kotikielen opetuksen puute sekä täysin ruotsinkielinen kouluympäristö ja kaverit. Marko ei siis uskaltanut puhua suomea, koska ei omasta mielestään osannut tarpeeksi hyvin. Teemaviikon myötä Marko on alkanut puhua taas suomea, vaikka se hänen mukaansa edelleen tuottaakin hikipisaroita otsalle.

Vastaavia tarinoita ollaan kuultu monia.

 

Radio – muutakin kuin lähetysaika ja FM-kanava

 

#Vågafinska sytytti kipinän. Se teki selväksi, että suomen kieli ja suomenkielinen radiotoiminta kiinnostaa laajempiakin ryhmiä ruotsinsuomalaisia, kun vain muodot ovat oikeat. Sosiaalisen median aktiviteetti näkyi nimittäin myös kuuntelutilastoissa. On siis uskallettava yrittää vaihtoehtoisia tapoja tavoittaa ruotsinsuomalaisia ja, kyllä, mahdollisesti epäonnistuakin joissakin asioissa. FM-radio on edelleen vahva ja Sisuradion lähetykset P2- ja P4-kanavilla ovat hyvin tärkeitä varsinkin iäkkäämpää yleisöä ajatellen. Mielellämme ottaisimme toki vastaan vaikka kokonaisen analogisen kanavan, jos vain tarjolla olisi! Sosiaalinen media ja verkko eivät tietenkään ole vastaus kaikkeen mutta ne ovat tärkeitä viestimiä, kun pieni vähemmistökanava yrittää tavoittaa hyvin hajanaista kohderyhmäänsä. Varsinkin, kun samalla näemme, että tabloo-pohjainen kuuntelu vähenee ja jälkikuuntelu lisääntyy. Muun muassa Facebookin, Twitterin ja Instagramin käytön kautta Sisuradio pääsee kosketuksiin niiden monien ruotsinsuomalaisten kanssa, jotka eivät tavallisen radion ohjelmistoa seuraa.

 

Kielikysymys

 

Entä sitten Sisuradion uudet kaksikieliset tuotannot P4-kanavalla? Enemmistökielen sekoittaminen vähemmistökieliseen toimintaan niin esikoulumaailmassa kuin mediassakin on perinteisesti nähty vähemmistönäkökulmasta yksinomaan negatiivisena. Sanotaan, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Kuvitellaanko nyt pahaa-aavistamattomasti tien suomenkielisten kuulijoiden sydämeen käyvän ruotsinkielisten ohjelmien kautta? Ollaanko hyvää tarkoittaen tekemässäkin pahaa – suorastaan tappamassa suomen kieltä Ruotsissa? Vastaus on ei. Sisuradio on edelleen suomenkielinen kanava. Tänä syksynä on alkanut monta uutta tai uudistunutta ohjelmaa: Karlavagnen med Fredrik Virtanen & Marjaana Kytö (P4), Nyheter från Sisuradio (P4), Iltapäivä (P2), Levyseppä (P2) , Kielipuoli (P2), Soilin seurassa (Sisuradio), Urheiluradio (Sisuradio), Kulttuurikeskustelu Koukku (P2), Konsertti (P2). Uutta on, että P4-kanavalla kuultavat tuotannot ovat kaksikielisiä, ja P2-kanavalla kuultavat yksikielisesti suomenkielisiä. Samanaikaisesti Sisuradion päälähetysalustan, eli nettikanavan (sverigesradio.se/sisuradio), lähetysaika on lisääntynyt 16 tunnilla viikossa. Sisuradion koko ohjelmistosta kaksikielistä ohjelmaa on 7% ja suomenkielistä 93%. On siis liioiteltua väittää ruotsinkielen ottaneen yli.

 

Miksi sitten ylipäätään tehdä ohjelmia kaksikielisesti, tai välillä jopa pelkästään ruotsiksi? Tämän vuoden uutuuksiin kuuluu nimittäin sekin, että Sisuradio on ensimmäistä kertaa koskaan tuottanut P1-kanavalle sarjan Sverige är finskt ja P3-kanavalle podin Sverige – så funkar det. #vågafinskan kertomuksista yksi vahvimmista oli kielen kadottamisen suru. Moni kertoi olevansa kiinnostunut juuristaan ja kadotetusta kielestään ja surevansa sitä, ettei enää edes ymmärrä lapsuutensa kieltä – tai ettei ole koskaan sitä saanut oppia. Kuinka suuri tämä ryhmä on, sitä emme voi tarkalleen tietää mutta heitä on paljon. Tälle ryhmälle haluamme ojentaa käden – tarjota mahdollisuuden elvyttää suhdettaan juuriinsa ja kadotettuun kieleensä. Tämän teemme kohdennettujen yksittäisten ohjelmasatsauksien avulla samalla, kun keskitämme selkeästi suurimman osan voimistamme ydintehtäväämme: suomenkielisen radion tekemiseen Ruotsin suomenkieliselle väestölle. Kaksikielisyys ei siis millään lailla leimaa koko Sisuradion tarjontaa vaan toimii tietyissä strategisissa paikoissa kulttuurisiltana ja houkuttimena niille suomalaistaustaisille, jotka eivät tavallisesti hakeudu vähemmistökielisen tarjonnan pariin. Tänä syksynä Ruotsin ehkä tunnetuimpaan radio-ohjelmaan, Karlavagneniin, voi soittaa ja kertoa tarinansa suomeksi maanantaisin. Ohjelmassa ollaan kuultu ruotsinsuomalaisia tarinoita ja ääniä, joita Sisuradiossa ei koskaan aiemmin olla kuultu. Että tällainen lähes instituutioksi muodostunut kansan suosikki avaa ovensa suomenkielisille kuulijoille on huikea piristysruiske kielelliselle itsetunnolle.

 

Aika saa näyttää tartutaanko käteen. Meillä ei kuitenkaan ole varaa olla yrittämättä. Jos kaksikieliset ohjelmat eivät löydä yleisöään ja ohjaa uusia ryhmiä ruotsinsuomalaisia suomenkielisen ohjelmiston pariin, arvioimme näitä panostuksia uudestaan. Selkeää on, että aiemmin tavoitimme vain osan ruotsinsuomalaisista: ensimmäisen polven kypsempään ikään ehtineet. Se ryhmä on erittäin tärkeä osa Sisuradion yleisöä ja sille ryhmälle tehdään toki edelleen paljon ohjelmaa Sisuradiossa. Samanaikaisesti on tärkeää muistaa, että Ruotsin Radion tehtävä on kuvata koko maata kaikessa moninaisuudessaan ja Sisuradion tehtävä on palvella koko Ruotsissa asuvaa suomenkielisten ryhmää, kielitaidon tasoon katsomatta. Mutta niin kauan kuin emme sisällytä muitakin ruotsinsuomalaisia kohderyhmäämme, emme voi väittää olevamme koko Ruotsin suomalaistaustaisten kanava. Siksi avaamme nyt oven uuteen Sisuradioon, radiossasi, verkossa ja sosiaalisissa medioissa.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".