Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på https://kundo.se/org/sverigesradio/
Maja Hagerman & kirja/bok: Käraste Herman. Kuva/Foto: Norstedts & Juha Tainio, SR Sisuradio, montage: SR Sisuradio
Maja Hagerman ja hänen kirjoittamansa kirja nimeltä Käraste Herman. Kuva/Foto: Norstedts & Juha Tainio SR Sisuradio, kuvakooste: SR Sisuradio

Tornionlaaksolaisia ja saamelaisia mitattiin rotututkimuksissa vuosikausia

"Vähemmistöjen historia piilotettu Ruotsissa"
1:55 min

Tornionlaaksolaisia ja saamelaisia mitattiin ja kuvattiin rotubiologiseen tutkimukseen paljon laajemmin kuin aikaisemmin on tiedetty. Historioitsija Maja Hagerman selvittää asiaa kirjassaan Käraste Herman, joka kertoo Ruotsin rotubiologisen instituutin johtajasta Herman Lundborgista.

Historioitsija, tiedetoimittaja ja kirjailija Maja Hagerman on lukenut tuhansia Herman Lundborgin kirjeitä. Maailman ensimmäisen rotubiologisen tutkimuslaitoksen perustajan postin seasta löytyy sekä yksityiskirjeita että instituutin virallista kirjeenvaihtoa, ja kasoittain instituutin laskuja, esimerkiksi matkalaskuja. Näiden avulla Maja Hagerman on selvittänyt Lundborgin liikkeet koko miehen elämän ajan.

Yllätyksenä Hagermanille tuli, miten paljon aikaa Lundborg käytti Pohjois-Ruotsissa, etenkin Lapissa, tutkimuksiin, jotka kohdistuivat henkilöihin, joita hän kutsui 'Norrbottenin suomalaisiksi' ja 'lappalaisiksi'.

Osoittautui, että hän oli pohjoisessa useita kuukauksia lähes joka vuosi kahdenkymmennen vuoden ajan. Sehän on aivan ällistyttävää! Hagerman sanoo.

Suomalais-ugrilainen "uhka" pohjoisessa 

Pohjoinen oli Lundborgin mielestä kiinnostava alue tutkimuksille, koska sieltä hän oletti löytävänsä rotusekoituksen seuraukset - suomalaisia ja saamelaisia kun Lundborgin rotuopissa pidettiin omina, pohjoismaalaisesta tyypistä eroavina ei-eurooppalaisina rotuina.

Hän kuvitteli, että Pohjois-Ruotsissa on uhka hänen katsomaansa "oikeata" ruotsalaista kansaa vastaan. Ja se uhka koostuu niistä, jotka eivät puhu germaanisia vaan suomalais-ugrilaisia kieliä, Maja Hagerman kertoo.

Yhdeksäntoista kallon mittaa

Tutkimukset kohdistuivat niihin, jotka Herman Lundborg mielivaltaisesti luokitteli suomalaisiksi tai saamelaisiksi - monesti kielen tai ulkonäön perusteella. Ihmiset mitattiin perusteellisesti. Tärkeintä oli selvittää kallon mitat sekä hiusten ja silmien väri.

Kun rotubiolgisen instituutin toiminta pääsi käyntiin, kehitti Lundborg rekisteröintikortin, johon merkittiin yhdeksäntoista kallon mittaa, yhdeksäntoista muuta fyysistä ominaisuutta sekä esimerkiksi tietoa isän ammatista ja mistä henkilö oli kotoisin.

Mittoja täydennettiin valokuvilla, myös alastonkuvilla, joilla oli keskeinen asema Lundborgin teoksissa.

Ei valtaväestön tiedossa

Vaikka näitä niin sanottuja tutkimusmatkoja tehtiin vuosikymmenien ajan ja laajalla alueella, uskoo Maja Hagerman, että suurelle osalle ruotsalaisista on jäänyt epäselväksi, että juuri suomalaisista ja saamelaisista tehtiin Ruotsissa "rotumuukalaisia".

– Rotuopeissa on kyse siitä, että jotkut nimetään "muukalaisiksi", joista kehitellään erilaisia käsityksiä. Yhdysvalloissa "rotumuukalaisia" olivat tummaihoiset orjien jälkeläiset sekä alkuperäiskansojen jälkeläiset.

Saksassa "muukalaisia" olivat juutalaiset ja täällä Ruotsissa juuri suomalaiset ja saamelaiset. Tätä en kuitenkaan usko, että Ruotsissa yleisesti ollaan sisäistetty, sanoo Hagerman.

Vakiintunut totuus

Kirjassaan Käraste Herman Maja Hagerman kuitenkin osoittaa, että rotubiologisen instituutin perustamisen aikaan 1900-luvun alussa pidettiin yleisenä totuutena eri rotujen olemassaoloa myös Ruotsin valtakunnan sisällä, ja siksi Herman Lundborg sai tukea työlleen laajalta yhteiskunnan eliitiltä.

Mukana ajamassa rotubiologista instituuttia oli niin eri alojen professoreita, kouluylihallituksen johtajia, ylilääkäreitä, useiden valtiopäiväpuolueiden edustajia kuin muita silmäätekeviäkin. 

Rajoituksia lasten hankintaan 

Herman Lundborgin mielestä niin sanottujen rotujen sekoittaminen oli vaarallista - rotusekoituksen uskottiin ajavan Ruotsin puhdasrotuisen kansan rappiolle.

Avioliitot vähempiarvoisten rotujen kuten suomalaisten ja saamelaisten kanssa piti kieltää, ja etenkin lasten hankkiminen yli roturajojen estää.

Ruotsissa rotubiologiset ajatukset johtivat etenkin romanien ja psyykkisistä sairauksista kärsivien pakkosterilisointeihin. Tornionlaakson meänkielisiin ja saamenkielisiin väestöpolitiikka ei samalla tavalla yltänyt.

Inspiroi natsi-Saksaa

Käraste Herman-kirjan mukaan Herman Lundborg vaikutti kuitenkin natsi-Saksan väestöpolitiikkaan.

Ruotsissa olemassa oleva Valtiollinen rotubiologinen laitos antoi oikeutusta rotuhygienialle siinä vaiheessa, jolloin aate ei vielä ollut vakinnuttanut asemaansa Saksassa.

Lundborg oli lisäksi läheinen ystävä usean natsi-Saksan väestöpolitiikasta vastaavan henkilön kanssa, ja inspiroi heitä.

"Itäbalttilainen rotu" väestökortteihin

Yksi natsi-Saksan johtavista rotuteoreetikoista Hans F. K. Günther oppi esimerkiksi Uppsalan rotubiologisella laitoksella Herman Lundborgin kehittelemään itäbalttilainen rotu -käsitteen, johon suomalaisetkin luokiteltiin.

– Ennen Uppsalan aikaansa Günther kuvitteli, että Saksassa oli neljä rotua. Tutustuttuaan Lundborgin "itäbalttilainen tyyppi"- käsitteeseen hän lisäsi rotugalleriaansa viidennen rodun, Hagerman kertoo. 


Rotuerottelu johti kuolemaan

Tällä oli vakavat seuraukset niille, jotka natsi-Saksan valloittamissa Itä-Euroopan maissa kuten Puolassa ja Tsekkoslovakiassa luokiteltiin tähän rotuun.

– Kun SS myöhemmin tekee rotututkimuksia valtaamissaan maissa, jotta he tietävät, ketkä ajetaan kodeistaan, käyttävät he "itäbalttilainen rotu"-käsitettä. Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoitti sitä, että sinut lähetettiin orjatyövoimaksi Saksan aseteollisuuteen. Silloin mahdollisuudet selviytyä hengissä olivat pienet, koska asetehtaita pommitettiin jatkuvasti!   

Sama retoriikkaa elää yhä

Nykyään ei enää puhuta roduista, mutta Maja Hagerman näkee suoria yhteyksiä tämän päivän retoriikkaan ja viittaa Trollhättanin koulusurmaan.

On vaikea olla näkemättä yhtäläisyyksiä, kun meillä on juuri tapahtunut koulumurhia, joissa on ilmeisesti rasistinen motiivi. Tänä päivänä ei puhuta roduista, mutta ihonväristä ja uskonnosta aivan samalla tavalla - ihan kuin nämä kuvitellut ryhmät eivät koskaan voisi oppia elämään toistensa kanssa sovussa, tutkija sanoo.

Maja Hagerman on kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen.

– Uskon ja toivon, että samalla tavalla kuin Lundborgin aikaiset rotu-ajatukset tuntuvat nyt aivan naurattavilta, katsomme viidenkymmenen vuoden päästä nykypäivää ja pidämme aivan hulluna sitä, että annoimme ihonvärille näin suuren merkityksen!   

Käraste Herman on vuoden August-palkintoehdokas tietokirjasarjassa.  

Lisää

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".