Karju halvalla
Piirros Markku Huovila
Kielipuoli

Markku pakinoi: Tapanista, sioista ja hevosista #Kielipuoli

Tahvanus tallirengistä (Staffan stalledräng) tuli marttyyri ja hevosten suojeluspyhimys
3:47 min

Markku Huovila selvittää pakinassaan mihin oikeastaan hänen toinen nimensä Tapani velvoittaa.

Nimillä pröystäily ei ole minun tapani, Tapani nyt vain sattuu olemaan toinen nimeni. Se on pyhimyksen nimi. Suomalaiset nimet olivat alunperin kaikki pyhimysnimiä, vaan yhtään suomalaista ei ole tähän päivään mennessä pyhimykseksi julistettu, ei edes tekopyhimykseksi. 

Tapani eli Stefanos eli Staffan eli Tahvanus eli Jeesuksen syntymän aikaan ja hänestä tuli ensimmäinen kristitty marttyyri. Tunnen nimen velvoittavan, vaan en tarkalleen tiedä mihin. Otan selvää.

Tahvanus oli kuningas Herodeksen tallirenki, eli Staffan stalledräng. Hän oli nähnyt hevosta juottaessaan kirkkaan tähden heijastuvan lähteeseen. Hevonen loihe lausumaan: ”Uus on tähti taivahalla, pilkku pilvien raossa”. Tahvanus ilmoitti herralleen, että oli syntynyt tätäkin mahtavampi kuningas, jota hän tahtoi palvella. 

Herodes ei uskonut kerrottua, ennen kuin tapahtui ihmeitä: Paistettu kukko alkoi kiekua, puukonpää vesoa ja kalutut häränluut mylviä. Silloinpa kuningas tapatti ja virtaan heitätti Betlehemin kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset. Mitäpä muutakaan mies voi tehdä, jos joku vauva uhkaa hänen asemaansa.

Herodes oli aikakirjojen mukaan itse päätynyt Tuonelan virran vietäväksi jo neljä vuotta ennen Kristuksen syntymää, ehkä juuri siksi hanke epäonnistui ja Jeesusvauva pääsi livohkaan. 

Tahvanus tallirenki kivitettiin vuosikymmeniä myöhemmin uskonsa tähden kuoliaaksi, hänestä tuli marttyyri, hevosten suojeluspyhimys. Siksi kotikylässänikin pidettiin aina Tapaninpäivän ajelut hevosreellä kulkusten kilistessä.  

Nyt luulen tietäväni, mihin nimeni velvoittaa: Minun pitää kuunnella hevosia, muuten voivat tuiki tähdelliset taivaanmerkit mennä ohi suun ja silmien. Toisaalta tuntuu että hevosen sijasta minun tulisi juuri nyt herkistää korvani mieluummin joulupossun suuntaan. 

Tapaninpäivänä siankinkku voi olla jo niin syöty, että se saattaa käydä röhkimään siinä missä Herodeksen kalutut häränluut mylvimään ja paistettu kukko kiekumaan. Jos kuuntelet sikaa, saat tietää sen olevan todellinen marttyyri, vaikkei se mihinkään uskokaan, ei ainakaan joulunjälkeiseen elämään.

Joulua edeltävässäkään elämässä possu ei pääse hevosen lailla näkemään tähtiä, paitsi silloin kun saa lekasta otsaansa. Sitä ennen siltä on väkitäyteisessä ja -valtaisessa betonipesässä yleensä syöty jo saparo, paitsi jos se sattuu olemaan tanskalainen.

Tanskalaiset pelastavat possunsa moisesta kärsimyksestä leikkaamalla niiltä saparon pois. Ilman puudutusta tietysti, sillä ei ole kuluttajan kannalta hyvä, jos kinkussa on puudutusaineen jäänteitä. Siitä voi makuhermot puutua, jolloin olisi ihan sama vaikka ryhtyisi vegaaniksi, mikä olisi tragedia koko tanskalaiselle elämännautiskelukulttuurille.

Viimeisin tiede väittää, että ihminen on kehittynyt simpanssin ja sian risteytyksestä, että meidän kanta-isämme olisi karju. Minä ostan väitteen koska se on niin halpa, olenhan itsekin sika horoskoopissa ja tunnen lähisukulaisuutta tuohon hyväksikäytettävään marttyyriin.

Sukulaisuus selittää, miksi sian elimiä voi helposti siirtää ihmiseen. Me sydämettömät otamme sialta sydämen rintaamme, ja vatsaamme eläimen kinkun.

Tässä evoluution vaiheessa ihmisen erottaa siasta selvimmin älykkyys, mutta me kuromme parhaamme mukaan välimatkaa umpeen. Ehkä jo huomispäivänä olemme sian vertaisia, emmekä vuodata sen verta. Ehkä ryhdynkin Tapanina hevosten sijasta sikojen suojeluspyhimykseksi. 

Hyvää tapania.

Lisää

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".