Pentti Salmenranta opettaa suomea
Pentti Salmenranta. Foto Patrik Svensson.
#Kielipuoli

Pentti pakinoi: Äidinkieli vai kotikieli?

..."kotikieleksi kutsutaan toimintaamme vielä vuonna 2016"...
3:42 min

Pentti Salmenranta toteaa pakinassaan, että äidinkieli ei ole sanana tarttunut vaan usein puhutaan edelleen kotikielestä.

Kun aikoinani valmistuin nykyiseen ammattiini, olin viraltani kotikielen opettaja. Koulutus puolestaan nimeltään kotikielenopettajalinja, eli hemspråkslärarlinjen.

90-luvun myöhemmällä puoliskolla alettiin kotikielen sijasta puhua äidinkielestä ja kotikieltä alettiin jostain syystä pitää halventavana nimityksenä.

Myös meikäläisen titteli on nykyään äidinkielen opettaja ja oppilaani tulevat äidinkielen tunneille. Vai tulevatko? Niin, no tietenkin tulevat, eihän meikäläinen lintsareita hyysää, mutta juuri äidinkielen?

Kysyin juuri menneellä viikolla oppilaaltani:

– Missäs olet juuri nyt?

–  Koulussa.

– Niin, tarkoitin pikemminkin että millä tunnilla?

–  Eks itekkään tiedä?

–  Otetaan uusiksi; Jos sanot kaverillesi että olet tulossa tänne juuri tänä päivänä ja tähän aikaan, niin mitä sanot heille, mille tunnille olet menossa?

–  Suomen tunnille!

Tyydyttävä vastaus mutta ei kuitenkaan. Yritin vielä:

–  Mitä te yhdessä sanotte kun tulette kavereittesi kanssa, tässä huoneistossahan opetetaan tänään suomea, bosniaa ja arabiaa ja muina päivinä ainakin kymmentä muuta eri kieltä.

–  Då säger vi att vi ska på hemspråk!

Tulihan se sieltä kun pedagogin itsepäisyydellä tarpeeksi jankutin. Joten jatkoin:

– Entä luokanopettajasi, mitä hän sanoo kun muistuttaa teitä?

– Att vi ska komma ihåg att det är hemspråk idag. Och att vi ska ta av oss skorna och inte kasta snöboll på vaktmästaren.

Ei siis ole äidinkieli tai modersmål saanut tuulta purjeisiinsa, kotikieleksi kutsutaan toimintaamme vielä vuonna 2016, ainakin Itä-Göötanmaalla.

Opetan suomea Norrköpingissä, Söderköpingissä ja Finspångissa. Finspångissa luultavasti siitä syystä että köpingejä ei Linköpingiä lukuun ottamatta enää enempää löytynyt lähitienoilta.

Ja jokaisen kunnan jokaisella koululla koen saman ilmiön joka viikko. Niin oppilaat kuin opettajat plus muu henkilökunta rehtoreita myöten puhuvat vieläkin kotikielestä, eivät äidinkielestä. Pitäisiköhän sitä ihan loukkaantua, niin kuin nykymuotiin kuuluu?

Itseäni tuo sana kotikieli ei häiritse millään lailla, eihän koti mikään ruma sana ole. Monille oppilaistani sitä paitsi suomi ei ole ÄIDIN, vaan ISÄN kieli.

Oma koti kullan kallis, kotiseuturakkaus, kotini on linnani… Positiivisia ilmauksia kaikki kotiin liittyvät.

Vanhana rokki-miehenä kun aloin kelata mitä muita ilmauksia sana koti toi mieleen, muistin erään basistikolleegan, joka monta vuotta sitten säesti paikallista Elvistä samalla keikalla jolla itsekin soitin bassoa eräässä toisessa mölysakissa.

Kun näin miehen basson varressa, muistin hänet aiemmista projekteista taitavana pianistina, laulajana ja ties minä multi-instrumentalistina. Kysyin häneltä miten basso nyt oli eksynyt miehen syliin.

– Ihan vahingossa, meillä oli monta kitaristia ja kosketinsoittajaa mutta basisti puuttui, joten yksissä treeneissä sitten aloin soittaa ja heti eka biisin jälkeen tuntui niin hyvältä! Olin viimeinkin löytänyt kotiin!

Eli voiko asiaa kauniimmin enää ilmaista? Koti on aina sydämessämme, ja sinne myös rakas oma kieli vie ihmisen. Kotiin, äiteineen päivineen.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".