Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på https://kundo.se/org/sverigesradio/
Manja Lehto
Manja Lehto Foto: Foto Merja Laitinen Sveriges Radio
Kielipuoli

Manja pakinoi: "Saanko Pelhoon?"

Puhetta h:n päältä
5:34 min

Manja Lehto pakinoi vaiheistaan Rovaniemellä ja Kiirunassa. 

Turun murretta en pahemmin Rovaniemellä kuullut siellä asuissani, vaikka kaupungissa asuukin paljon junantuomia, siis Etelä-Suomesta muuttaneita. Lapissa puhutaan nimittäin suomen kielen pohjoisia murteita eli niin sanottuja peräpohjalaisia murteita.

Ensimmäiset kosketukseni näihin murteisiin sain juuri Rovaniemellä, kun eräs laboratoriolinjan opiskelijani kävi tilaamassa puhelun opettajainhuoneen lankapuhelimesta – saanko Pelhoon – hän viestitti puhelujen välittäjälle. Mietin, että missähän päin Lappia tuo Pelho mahtaa sijaita, kunnes tajusin, että Timo K. Mukan syntymäpitäjästä Pellosta oli kyse.

Nykyisessä Pohjois-Ruotsissa puhutussa meänkielessä eli entisessä sikäläisessä murteessa, ja samoin myös Tornionjoen takana Suomen puolella puhutuissa murteissa, ilmestyy tuommoinen ylimääräiseltä kuulostava h-äänne sanojen eräisiin taivutusmuotoihin. Sanan Pello taivutusmuodossa Pelloon tämä h putkahtaakin mukaan, siis siksi sanotaan Pelhoon.


H hyppelee eteen- ja taaksepäin

Kielihistoriallisesti h selittyy siten, että Pelloon olikin ennen Pellohon ja h on tässä murteessa vain hypännyt yhden äänteen, eli tässä o:n yli taaksepäin ja jäänyt siihen. Joskus tämä h hyppää vielä toistamiseen taaksepäin, tämä näkyy esimerkiksi sanamuodossa Kiruhnaan.

Usein kuulee toismurteisten yrittävän puhua tällaista h-murretta, mutta eivät harrastelijat siinä onnistu. Joka sanaan ei nimittäin hoota panna. Tästä on kirjoitettu jopa väitöskirja*. Sen kun lukee, alkaa hookin osua oikeaan paikkaan, tai ainakin melkein.

On muuten eräs tositarina, jonka mukaan erään pellolaisen talon eteisessä pappi kiittelee piikaa kinkerien jälkeen runsaista tarjoiluista. Piika siihen, että "ei mithään kiittämistä, olisin pastoorille plätyt ja kaikki paistanut, mutta vitullako paistat ku ei oo pannua".  Oli kuulemma pastori häipynyt paikalta pikaisesti.

Muutto Suomesta Ruotsiin pohjoisessa on helppoa, rajan ylitys kestää vain pari minuuttia. Ainakin näin oli aikaisemmin. Nykyään saattaa rajanylitykseen kulua pidempikin aika.

Suuri osa Suomesta Ruotsiin muuttaneista on tullut kuitenkin meren yli. Nykyisin tiedetään, että jo muinaishistoriallisina aikoina meri ennemminkin yhdisti kuin erotti eri syistä vaelluksella olevia kansoja.



Göteborgin ruotsinsuomi on saanut vaikutteita Sallasta

Useimmiten Ruotsiin muuttaneet suomalaiset ovat hakeutuneet niille paikkakunnille, joilla jo ennestään asuu heidän sukulaisiaan tai muita heidän kotiseuduiltaan muuttaneita ihmisiä.

Monella Kiirunan suomenpuhujista on esimerkiksi juuret Ruotsin ja Suomen välisen maarajan itäpuolella - tai sitten he ovat poikkinaitujen jälkeläisiä. Nimitystä poikkinaitu käytetään näet rajan takaa kotoisin olevasta aviopuolisosta.  Kiirunansuomessa kuulee hoota siis aika usein.

Esimerkiksi Göteborgiin, jota muuten vielä kolmisen kymmentä vuotta sitten mainostettiin Suomen neljänneksi suurimmaksi kaupungiksi, muutti Sallasta väkeä niin paljon, että heidän puheenpartensa on taatusti rikastuttanut Göteborgissa puhuttua ruotsinsuomea.

Monille Ruotsin paikkakunnille on toki muuttanut suomalaisia monelta Suomen murrealueelta ja niinpä jokainen on tuonut oman lisänsä paikallisen suomalaisyhteisön ruotsinsuomeen.



Missä puhutaan puhtainta ruotsinsuomea?

Uusien kielien ja kielimuotojen kehittyminen kestää kuitenkin ajallisesti erittäin kauan. Yhtenäisen ruotsinsuomen kehittymistä vaikeuttaa myös sen pirstaleisuus. Missä päin Ruotsia puhutaan sitä oikeaa ruotsinsuomea? Kenen suomen kieli, murre tai idiolekti on sitä oikeaa ruotsinsuomea? Vai nakertaako ruotsin kieli ruotsinsuomen liian pieniksi paloiksi niin, että lopulta sitä ei enää olisi? Jäisikö loppujen lopuksi jäljelle vain se vanha suomen kieli, jota jokainen ruosu puhuisi oman idiolektinsa mukaan?

Poikani kuuli Kiirunassa viisivuotiaana Baabelin tornin rakentamisen seurauksista. Hän sekoitti kuitenkin Baabelin ja Eiffelin tornit, kun hän tuohtuneena kertoi kotona, että "Jos ei olisi sitä Eiffelin tornia rakennettu, niin kaikki ihmiset maailmassa puhuisivat suomea"!


*Ei tääläkhän senthän jokhaishen sanhan hootakhan panna. Harri Mantila

Lisää

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".