Manja Lehto
Manja Lehto. Foto Merja Laitinen Sveriges Radio
#Kielipuoli

Manja pakinoi: "Voi meitä maailman turuilla!"

"Mitä ruotsalaismurretta mahtaakaan Rokka puhua"?
6:04 min

Manja Lehto pakinoi murteellisen kielen kääntämisestä ja sen haasteista.

Monelle ruotsinsuomalaiselle lienee tuttua tuo, että haluaa murjaista tilanteeseen sopivan vitsin tai sanonnan tai jopa sananlaskun.

Sitten kun on itse mielessään kääntänyt jutun ruotsiksi ihan kaikkien sääntöjen mukaan ja kertoo sen, hämmästyykin kun kenenkään ruotsinkielisen mielestä vitsi ei ole ollenkaan hauska.

Jonkin maan kieleen ja myös kulttuuriin ja historiaan nivoutuva kasku ei useinkaan toimi toiselle kielelle käännettynä. Vielä kun nasevaa juttuaan alkaa sitten laajasti selitellä, siitä häviää se loppukin jokin.

Smör på oss

Olen kuitenkin huomannut, että kaksikieliset henkilöt Suomessa ymmärtävät hauskat jutut käännettyinäkin. Opiskeluaikoinani Turussa naurettiin esimerkiksi tunnettua Voi meitä maailman turuilla! -huudahduksen käännöstä. Tämän kun joku ruotsia taitamaton oli muka kääntänyt ruotsiksi niin sanotusti sananmukaisesti eli muotoon Smör oss på världens Åbo!

Myös eri ikäpolvien välillä saattaa vitsit olla vähissä, sillä nuorien tiedot ja elämänkokemukset estävät heitä ymmärtämästä esimerkiksi isovanhempiensa kertomia hauskoja juttuja, vaikka samaa kieltä puhuttaisikin. Saatikka sitten kun sukupolvikuilu on myös kielikuilu.

Kosolti teoksia murteilla

Nykyinen murrebuumi on synnyttänyt monia uusia murteelle käännettyjä versioita eri julkaisuista: Raamatun tekstejä on julkaistu esimerkiksi karjalanmurteella ja Kalevala esimerkiksi savoksi ja Aku Ankkojakin voi tavailla vaikkapa Turun murteella. 

Näiden murteellisten versioiden ymmärtämistä helpottaa se, että yleensä tunnetaan se alkuperäisteksti, mistä murreversiot on käännetty.

Suoraan murteella kirjoitetut julkaisut vaikeuttavat kääntäjien työtä enemmän. Miettikääpä sitä, että esimerkiksi ruotsiksi käännettäessä pitäisi, ja on pitänyt, löytää sopiva murre kaikille Linnan Tuntemattoman sotilaan sankareille, vaikkapa Antti Rokalle ja Hietaselle. Mitä ruotsalaismurretta mahtaakaan Rokka puhua? Entä Hietanen?

Kalevala ruotsiksi

Kalevalan runot, vaikka eivät murretta olekaan, eivät aina avaudu helposti edes suomea äidinkielenään puhuvalle. Kalevala on käännetty silti 60:lle eri kielelle ja monille kielille vieläpä monta kertaa.

Ruotsalaisia käännösversioitakin on monia. Lars Huldén on kääntänyt poikansa Matsin kanssa Kalevalan uusimman ruotsinkielisen version. Tai kuten Huldén itse minulle mainitsi eräässä Kalevala -juhlassa Kööpenhaminassa:

Taisin minä itse tehdä sen isoimman työn

 Tässä uudessa ruotsinkielisessä Kalevalassa on todella päästy lähelle alkuperäistä kalevalaista sointia ja tunnelmaa. Tuloksesta näkee, että Huldén on itsekin runoilija, mutta myös kielimies.

Runot ovat haastavia

Eritoten runojen kääntäminen on todella vaikeaa. Siihen ei saa oppia kääntäjäkoulutuksessa, tietääkseni. Eivätkä myöskään jotkut kääntämisen lähtökielen ja kohdekielen osaamistestit näytä kuinka hyvin testit läpäissyt kääntäjä onnistuu runon, tai muunkaan kaunokirjallisen tekstin, kääntämisessä toiselle kielelle.

On myös muistettava kääntämisen tärkein sääntö, eli se, että virallisen kääntäjän tulee kääntää tekstit nimenomaan omalle äidinkielelleen eli/tai kielelle, minkä hän hallitsee parhaiten.

Murrerunot yleistyvät

Lisäksi runojen kääntäminen vaikeutuu huomattavasti, jos runo on kirjoitettu murteella.

Murrerunoilijat ovat kyllä hauskuuttaneet suomalaisia lukijoita aiemminkin, mutta viime aikoina murteella kirjoitetut runot ovat saaneet runsaasti myös kuulijoita.

Suomessa järjestetään nimittäin yleisötilaisuuksia, joissa murrerunoilijat käyvät lukemassa omia runojaan. Nämä runotapahtumat ovat erittäin suosittuja.

Hymyä murrerunosta

Näistä uusista murremaakareista on Heli Laaksonen aktiivisin, ja hän on myös ehdoton suosikkini. Helin mainiot runot naurattavat niitä, jotka hänen murrettaan ymmärtävät. Runoissa näkyy Helin yksilömurteen synteesi Uudenkaupungin, Turun ja Laitilan murteista.

Jopa Helin runokirjojen nimet kuten Sulavoi, Pulu uis ja Raparperisyrän saavat minut jo hyvälle tuulelle.

Ja tietysti itse runot valaisevat pimeimmänkin päivän - esimerkiksi Heli Laaksosen Pulu uis runoja-kirjan runo Metros vuodelta 2000. Runo hymyilyttää minua aina uudestaan ja uudestaan.

Runossaan Heli istuu Helsingin metrossa ja kuulee kuulutuksen, että ollaan pian Herttoniemessä ja sitten sanotaan vielä aseman nimi ruotsiksikin. Mutta Heli harmittelee, ettei hänen kielellään sanota mitään ja hän toteaakin

Mää aja asema ohitte vaa/ kote kerra munst piret/ hualtakka.

Lisää

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".