Kehua voi vain selän takana
1 av 2
Kehuja. Foto: Piirros: Markku Huovila
Markku Huovilan taustalla oma työ
2 av 2
Markku Huovila. Foto Alma Huovila.
Kielipuoli

#Kielipuoli Markku pakinoi: Kehuja ja helliä sanoja

"Olen varonut kehumasta maanmiehiäni"
3:12 min

Pilapiirtäjä Markku Huovila pakinoi kehuista ja hellistä sanoista, jotka molemmat saattavat olla jollekulle - vaikka suomalaiselle - epämukavia.

Kulutin koulupoikana kaikki viikkorahani rautatiekioskilla. Tervehdin tutuksi tullutta myyjätärtä aina sanomalla päivää. Tämä vastasi:

-Päivää. Mitä saisi olla?

Vaikka hyvin tiesi mitä halusin. Ostin rautatiekioskilta joka viikko menolipun Villiin Länteen.

Parikymppisenä ostin menolipun Lontooseen. Eksyin tavoilleni uskollisena sielläkin kioskien luukuille. Ennen kuin sain yleensä sanaa suustani, myyjätär sanoi:

 -Hello love, tai: darling, honeybunch, sweetypie, what would you like to have? Suomeksi sanottuna: Hei rakas, kulta, hunajapiirakka, mitä haluaisit?

Ne myyjättäret olivat minua huomattavasti iäkkäämpiä, järjestään yli 25-vuotiaita, joten ymmärsin, ettei kyse ollut romantiikasta, vaan äidillisestä hellittelystä. Suomessa ei lausuttu hellittelysanoja edes omille lapsille, saatikka satunnaisille kioskiasiakkaille. Ne olisivat voineet kasvaa piloille, sekä lapset että asiakkaat.


Kehuminenkin on kyseenalaista

Kehua ei myöskään saanut ketään muuten kuin selän takana. Ruotsalainen kansantutkija Åke Daun tuli 1980-luvulla siihen tulokseen, että jos suomalaista kehuu suoraan päin näköä, voi saada kuonoon, sillä suomalainen ottaa kehut niin sanotusti vittuiluna eli ironiana.

Kerron esimerkin. Lyömätön komedianäyttelijä Erkki Saarela kävi kerran Tenstassa esittämässä Darion Fon ironisen näytelmän Mysterio Buffo. Esityksen jälkeen haltioitunut yleisö piiritti näyttelijän tämän roolisuoritusta kilvan ylistäen. Näin äkkiä edessäni näytelmän ohjaajan Pentti Kotkaniemen, johon kukaan ei kiinnittänyt huomiota. Ajattelin, että kai ohjaajallekin joku kunnia kuuluu, joten erehdyin kehumaan häntä hyvästä ohjauksesta.

-Vttuilet sä? ohjaaja sanoi käyden kiinni riveleihini eli kauluksiini.

Tilanteen näki naapurini Pirinen, jonka kanssa minulla oli tapana heitellä sarkasmeja. Tietämättä, että olin vain kehunut ohjaajaa hän tuli pelastamaan minua kiperästä paikasta huudahtamalla ohjaajalle:

-Hei, se ei tarkoittanut mitä sanoi!

Selviydyin silti dramaattisesta kohtauksesta ehjin nahoin.

Vain näyttelijät osaavat ottaa kehuja

Sen jälkeen olen varonut kehumasta maanmiehiäni varsinkin, jos he ovat olleet ironisten näytelmien ohjaajia. Näyttelijöitä voi sen sijaan kehua ihan rauhassa. Suomalaiset näyttelijät ovat nimittäin niin epäsuomalaisia, etteivät ota pahakseen vaikka kehuisit ne pilviin. Niitä on tosin vaikeaa saada sieltä alas takaisin maan päälle. Ainoat, jotka siihen pystyvät, ovat ohjaajat, joille nostan siitä hattua. Mutta teen sen selän takana, jottei luultaisi että hattuilen.


Hunajapiirakka vai hapankorppu

Kiinnostaisi muuten tietää, millä sanoin Lontoon kioskimyyjät minua tänään puhuttelisivat, jos ilmestyisin luukulle nyt, lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin? Olisinko yhä rakas tai kulta, vai onko meitä vanhoja hunajapiirakoita varten siellä joku ihan erityinen puhuttelusanasto? Ehkä.

-Päivää, mitä saisi olla, finncrisp?


Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".