Katri Nisulan kolumni

Kolumni: Syyt Suomen heikkoon olympiamenestykseen

3:03 min

Rion olympialaiset päättyivät suomalaisittain katastrofiin. Tuloksena oli vain yksi pronssimitali, mikä käytännössä on tarkoittanut maansurua. Viikon verran Suomessa on ryvetty itsesäälissä, heitetty tuhkaa päälle, pyöriskelty mudassa ja etsitty syyllisiä. Asiaa pohtii Suomen-kirjeenvaihtajamme Katri Nisula.

Onneksi syypää Rion onnettomuuteen on vihdoin löytynyt. Suomalaisen huippu-urheilun häpeällisen tilan takana ovat akateemiset äidit. Kaikki muut voivat huokaista helpotuksesta. Tämän teorian esitti tunnettu urheilutoimittaja Petteri Sihvonen sunnuntaina julkaistussa kolumnissaan.

Miksi juuri akateemiset äidit?

No siksi tietysti, että he kehtaavat vanhempain palavereissa vaatia kaikki pelaavat -aatteen kunnioittamista ja sitä, että joka ikisen Toni-Petterin ja Fanni-Elisan on saatava potkia yhtä pitkään palloa ja jopa tarttua keihääseen yhtä usein kuin huomattavasti lahjakkaamman Niko-Eerikin. Jotenkin näin Sihvonen asian esitti.

Aivan yksin akateemisten äitipolojen ei onneksi tarvitse taakkaansa kantaa. Syitä Rion fiaskoon on etsitty myös suomalaiskoulusta, joka ei enää opeta lapsille kurinalaista työmoraalia sisusta puhumattakaan. Vaviskaa siis suomalaiset luokanopettajat. Vastuu Suomen kultamitaleista on teillä.

Näille pika-analyyseille olisi helppo nauraa hörähdellä, elleivät ne kuvaisi niin hyvin suomalaisissa urheilupiireissä edelleen vahvasti hengissä olevia, vaikkakin useiden tutkimusten jo ajat sitten kumoamia käsityksiä.

Vanhoillisten valmentajien mukaan lahjakkuudet ovat geeneissä ja näkyvät jo pikkulapsissa, joten jyvät akanoista voidaan erotella jo – no sanotaan vaikkapa kymmenen vuoden iässä.

Tällä perusteella täällä Suomessa pikkulapsia ohjataan valitsemaan yksi laji hyvin varhain, ja jo vaahtosammuttimen kokoiset naperot jaetaan tasoryhmiin.

Lisäksi valittua lajia harjoitellaan polven korkuisesta asti useita kertoja viikossa, niin että muille harrastuksille ei jää aikaa.

Kuitenkin jo pitkään on tiedetty, että monipuolinen ja leikinomainen harjoittelu tuottaa parhaiten huippu-urheilijoita. Tähän tulokseen on tullut muun muassa suomalainen nuorisotutkijaryhmä, joka on haastatellut suomalaisia huippu-urheilijoita.

Tutkijoiden mukaan menestys juniorina ennakoi pikemminkin urheilun lopettamista kuin saavutuksia myöhemmällä iällä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu maailmalta jo pitkään.

Suomalaisia urheiluvaikuttajia nämä tulokset eivät hetkauta. Kansallisen ideologian mukaan urheilijat ovat yhtä aikaa sekä luonnonlahjakkuuksia että sisupusseja, jotka treenaavat hammasta purren ja itku silmässä.

Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta.

Toinen asia on tietysti se, pitääkö yhteiskunnan varoja ylipäätään suunnata harvojen huippujen tukemiseen. Kansakunnan kannalta lienee parempi jos satatuhatta Jani-Petteriä ja Fanny-Elisaa kasvaa liikunnalliseen elämäntapaan kuin että yksi Niko-Eerikki yltää kultamitaliin olympialaisissa.