Huomenta Ruotsi

Kymmenet tuhannet ikäihmiset ovat vailla ADHD-diagnoosia

8:28 min

ADHD:ta pidettiin pitkään vain lasten- ja nuorten oireyhtymänä, mutta viime vuosina käsitys on muuttunut. Ruotsissa on todennäköisesti kymmeniätuhansia ikäihmisiä, joilta puuttuu ADHD-diagnoosi.

Suurin piirtein kolmella prosentilla ruotsalaisvanhuksista on ADHD, ja heistä 80:lla tai 90 prosentilla sitä ei ole diagnosoitu, sanoo aiheeseen perehtynyt psykologi ja tutkija Taina Lehtonen.

Yli 65-vuotiaita asuu Ruotsissa vajaat kaksi miljoonaa. Jos kolmella prosentilla heistä on ADHD, ja tästä joukosta vain yksi tai kaksi kymmenestä on saanut diagnoosin, vailla diagnoosia olevia ikäihmisiä saattaa olla neljä-viisikymmentätuhatta.

Vääriä diagnooseja ja väärää hoitoa

Diagnoosin puuttumiseen on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin ADHD:ta pidettiin pitkään – ja pidetään osin yhä – lasten ja nuorten oireyhtymänä, joka häviää iän myötä. Toinen syy on se, että silloin, kun nykyiset eläkeläiset kävivät koulua, oireyhtymää ei juurikaan tunnettu.

Se, että huomattava määrä ikäihmisiä on Ruotsissa vailla asianmukaista hoitoa, on Lehtosen mukaan suuri haaste sekä psykiatrialle että koko sairaanhoidolle.

Vanhukset itse kärsivät hirveästi vaikeuksistaan ja hakevat apua vaivoihinsa, mutta heitä ei oikein ymmärretä sairaanhoidossa. On hyvin suuri riski, että he saavat vääriä diagnooseja ja väärää hoitoa. Se on aika karua.

Eli yleislääkärinkin olisi syytä ottaa huomioon ADHD:n mahdollisuus?

– Kyllä, heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Ja tarvittaessa pitäisi kirjoittaa lähete erikoispsykiatrille, joka tutkisi tarkemmin.

Lehtosen mukaan ADHD-potentiaali on ihmisessä alusta lähtien. Se ei siis aikuisena tai eläkeiässä tuosta vain ilmesty.

Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Lehtonen on toiminut Skånessa psykologina 1990-luvun alkupuolelta lähtien ja hän väitteli vanhusten ADHD:sta Göteborgin yliopistossa 2013. Väitös oli maailman ensimmäinen alallaan.

ADHD:n mahdollisuus muilla kuin lapsilla ja nuorilla ylipäätään otettiin vakavasti vasta viime vuosikymmenellä. Hollantilaiset olivat edelläkävijöitä.

– Ydinoireet ovat ikäihmisillä ihan samoja kuin lapsilla ja nuorilla aikuisilla, mutta vanheneminen tuo vielä omia vaikeuksiaan, Lehtonen kertoo.

ADHD:sta kärsivillä keskittymisvaikeuksiin ja ylivilkkauteen liittyy usein ahdistusta ja masennusta, jopa itsemurha-alttiutta. Hoidossa käytetään sekä lääkitystä että terapiaa.

Mielestäni se ei koskaan saisi olla pelkästään lääkitystä varsinkaan vanhuksilla. Psykologista hoitoa pitäisi aina olla mukana.

– Ymmärtäminen on oikeastaan hyvin suuri osa hoitoa. Myös se on tärkeää, että voi käydä läpi surua aiemmasta elämästään ja samalla kuitenkin nähdä, että elämää on vielä jäljellä ja siitä voi tulla ihan erilaista, Lehtonen kiteyttää.

Esiintyvyydessä ei merkittäviä eroja

ADHD-diagnooseissa käytetään kansainvälistä, Maailman terveysjärjestön kriteeristöä. Esiintyvyydessä ei maiden välillä ole merkittävää eroa.

Koko populaatiossa korkeintaan kahdeksalla prosentilla on ADHD, joskaan kaikki eivät ehkä milloinkaan saa diagnoosia. Iän myötä osuus laskee luonnollisen poistuman kautta ja myös siksi, että noin puolella oireet häviävät.

Sitä, miksi ne joillain katoavat ja toisilla jatkuvat läpi elämän, ei toistaiseksi tarkkaan tiedetä.

– Siinä voi olla kyse jonkinlaisesta kypsymisestä. Tai sitten ympäristö on sellainen, että se antaa oikeanlaisen avun ja tuen, eikä ihminen enää tarvitse diagnoosia, Lehtonen pohtii.