Konsertti

Konsertti: 1960-luvulla suomalaisessa musiikissa lyötiin nyrkkiä pöytään

1960-luku oli musiikissa protestin vuosikymmen. Aiemmin kupleteissa kuultu humoristinen jurnutus purkautui terävään yhteiskunnan arvosteluun. Vuosikymmenen lopulla laulajaa suututti jo ihan kaikki.

Ohjelma on uusinta.

Vietnamin sota, työttömyys, naisten asema, asuntopula sekä verotus olivat usein aiheina 1960-luvun protesteissa.  Monella olikin syytä valittaa, "kun ei rahat riitä, jukolauta".

Sodanjälkeinen yhteen hiileen puhaltaminen oli nyt ohi, ja eri kansalaisryhmät halusivat isompaa palaa päätöstentekokakusta.

Syyllisiä olivat porvarit ja heidän lakeijansa sekä usein Yhdysvallat ja monikansalliset yhtiöt. Uhrina oli pieni, heikko kansalainen, useimmiten työläinen, jonka puolesta protestilaulaja nosti äänensä välillä suoranaiseen huutoon.

Usein kovimmin huutavat löytyivät  "valveutuneiden" opiskelijoiden parista. Ne, jotka eivät olleet samaa mieltä, olivat protestoijan mielestä "taantumuksellisia".

Kun laulu oli ase

Muitakin keinoja kuin huutamista käytettiin. Esimerkiksi myötätunnon ja huonon omantunnon herättäminen olivat tärkeitä keinoja saada huomiota asialleen.

Jotkut protestit eivät olleet kovin vakavasti otettavia ja harvat tuottivat tulosta. Protestilaululla olikin ehkä vahvin merkitys juuri yhteenkuuluvuuden luojana tyytymättömän ryhmän sisällä.

Ohjelma on uusinta.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.