Yrjö Risunen
Kielipuolen kolumnisti Yrjö Risunen on Sisuradion entinen kanavapäällikkö. Foto: Kotialbumi
Kielipuoli

#Kielipuoli: Yrjö pakinoi matkalla idästä länteen

Mörköstä Hönöön päin
4:14 min

Paikannimet pitkin Ruotsia vilahtelevat toimittaja-kääntäjä-kirvesmies Yrjö Risusen pakinassa Serkkupoika.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Syksy saa, mutta minä en, oli Serkkupojan jokavuotisia lausahduksia. Tuli Serkkupoika taas vaihteeksi mieleen, kun palailin Suomen visiitiltä loppukesästä tuttuun tapaan autolla Ruotsin idästä Ruotsin länteen, Tukholmasta kohti Göteborgia. Ja jälleen osuivat alkumatkasta silmään nuo suomalaisille niin tutut paikannimet: Mörkö ja Hölö. 

Kun Serkkupoika tuli aikoinaan Ruotsiin 1970-luvun alussa, hän kysäisi silloiselta tyttöystävältään, että täälläkö ne kaikki suomalaiset asuu? Tyttöystävä - silloinen siis - totesi, että sulle kuule on sopivampi paikka vielä paljon lännempänä eli ensin Göteborgiin ja siitä vielä saaristoon, niin vastaan tulee Hönö! 

Vielä 1970-luvun alussahan Ruotsin poikki kulkevat tiet veivät halki suurimpien kaupunkien; nykyään useimmat kaupungit jäävät ohitusteiden varjoon.

Kör sakta oli yleinen kyltti ennen kaupunkeihin tullessa. Serkkupojalla oli oma käsitys liikennemerkin merkityksestä: hän lisäsi vain kaasua ja totesi: Köröttele sataa! Ei auttanut tyttöystävän, sen silloisen siis, edes pelotella poliisilla.

Huolta ei ole, sanoi Serkkupoika. Suomen viinakortilla täällä muutkin ajavat ja täydestä menee. 

No, Serkkupoika ei sinne Hönöön asti sitten koskaan päässyt; jäi Boråsiin ja niin teki tyttöystäväkin, se silloinen.  Borås on tosiaan siitä harvinainen kaupunki, että Riks 40 -valtatie kulkee edelleenkin kaupungin halki.  

Tuli sitten taannoin tavattua Serkkupoika. Mies esitteli Puuroisia - niin kuin hän kaupunkia nimitti - ja totesi, että lähdettäiskö kävellen Rantareitin kautta Ristiinanperään.

Niin, olinhan minä jo kuullut, että se entinen tyttöystävä oli jatkanut matkaa sinne Göteborgin saaristoon ja ajokorttikin oli Serkkupojalta mennyt Suomen viinakortin esittelystä huolimatta, joten ajattelin, että kaipa se Serkkupoika on nyt sitten jahtaamassa jotain Ristiinaa Rantareitiltä.

Mutta ei: selvisihän se, että kyseessä olivatkin Boråsin kaupunginosat Trandared ja Kristineberg. 

Ryyppyholomissa sanoi Serkkupoika tarkemmin sanottuna asustelevansa, Boråsin naapurissa. Käväisi mielessä että viimeinkin oli Serkkupoika löytänyt sopivan asuinpaikan. No, Rydboholm tuon paikan oikea nimi näytti sitten kuitenkin olevan. 

Ja ehtihän Serkkupoika vielä telakalle Göteborgiinkin ja asui tietenkin Korsteenissa; mitäpä muuta Gårdsten olisi voinut ollakaan hänelle kuin - Korsteeni. 

Jossain vaiheessa aloin kyllä epäillä, että tahallaan vääntelee Serkkupoika noita ruotsalaisia paikannimiä. Viimeistään silloin, kun kertoi muuttavansa Kalmariin sen takia, että sillä kaupungilla on suomalaistaustainen alkuperä, siis kaupungin nimellä. 

Kalmar kun on aina ollut serkkupojalle Kalamari - iliman muuta Kalamari.  Totesi, että ennen kuin kaupungista aikoinaan tuli hyvinvoiva hansakaupunki, siellä oli torilla ollut myyjänä suomalaisen kalastajan vaimo Mari nimeltään.

Joka aamuvarhaisella Mari seisoi kojullaan ja kauppasi miehensä pyydystämiä Itämeren antimia. Niin hyviä olivat antimet, että kaupunkia alettiin kutsua Kala-Mariksi suomalaisen torikauppiaan mukaan.

No, mistäs sitten tuo Kalmar-nimi?

Serkkupojalla on selitys valmiina: Koska ruotsalaiset eivät osanneet lausua sanaparia Kala-Mari, hänestä tuli Kalmar, ja näin suomalaisen kalastajan vaimo oli antanut nimensä sittemmin maineikkaalle hansakaupungille! 

Uskokoon ken tahtoo…

Lisää

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".