Mika Lahdensivu
Viestinnän ammattilainen Mika Lahdensivu on Sisuradion uusi kolumnisti. Foto: Mika Lahdensivu
Mika Lahdensivun kolumni

"Vuorovaikutus on valtapeliä, jossa takuuvarmoja voittoja ei tunneta"

Mistä olen "oikeasti" kotoisin?
4:34 min

Sisuradion uusi kolumnisti Mika Lahdensivu luonnehtii itseään digiaikaiseksi nomadiksi ja pohtii ihmisten kohtaamisia!

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

– Mistä sinä olet kotoisin?

Arvannet, miten käy, jos olen käymässä muualla Ruotsissa ja vastaan hieman suomeksi murtaen, että Tukholmasta tulen. Melko varmasti saan jatkokysymyksen.

– Niin mutta, mistä olet oikeasti kotoisin?

Missä kotini on, jos ei siellä, missä pysyvästi asun? Kuinka kaukaa vastaus on silloin haettava? Luulisi varsinkin aikuisen tietävän, että jos ihan ihmisen perimmäistä alkuperää arvuuttelee, kannattaisi kysyä haikaralta. Sehän ne lapset lennättää perheisiin eri puolille maailmaa, eikö vain?

Digiaikainen nomadi

Tutustuminen uuteen ihmiseen ei ole ihan helppo vuorovaikutustilanne. Kaiken lisäksi siinä on hurja kiire. Viime vuonna kerrottiin ainakin mainostajille, että kuluttajan kiinnostus on herätettävä viidessä sekunnissa. Muuten huomio hypähtää toisaalle. Tänä vuonna taisi joku väittää aikaa sitäkin lyhyemmäksi.

Mikä on mielenkiinnon elinikä ihmisten välisissä ensikohtaamisissa, siitä ei minulla ole varmaa tietoa. Verkostoitumishaluisille on suositeltu hissimatkan mittaista esittelyä. Siinä ajassa ei ehdi sukeltaa ansioluetteloon tai asuinpaikkahistoriaan. Esittelenkin itseni esimerkiksi näin: "Olen kahden maan kansalainen ja digiaikainen nomadi, akateemisesti kouluttautunut viestinnän ammattilainen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on se, miten ennakkoluulojen luomista esteistä päästään yli tai ympäri."

Työelämäni on digiaikaista: ei kiinteää toimistoa, työ enimmäkseen projekteja ja työkalut pitkälti tietotekniikkaa. Internet on minulle tärkeä työympäristö, kirjasto ja keskustelufoorumi. Siihen liittyy myös ilmeisiä työympäristöongelmia. Varsinkin sosiaalisessa mediassa seikkailevan on entistä helpompi eksyä sivuille ja palstoille, joissa valtaa pitävät erilaiset ennakkoluulot ja yleistyksiin perustuva ihmisten vihaaminen milloin mistäkin syystä.

Itse uskon, että vihapuhe nousee ennen muuta vieraan ja uuden pelosta. Mutta mihin on kadonnut rohkeus kohdata jotain uutta? Digiaikaiseen kiireeseenkö, jossa asian tai ihmisen kiinnostavuus arvioidaan sekunneissa?

Maahanmuuttaja ja oikea maahanmuuttaja

On sanoja, jotka herättävät mielikuvituksemme ja ennakkoluulomme erittäin tehokkaasti. Yksi niistä on esimerkiksi maahanmuuttaja. Sellainen olen omasta mielestäni minäkin, tähän maahan muuttanut.  En kuitenkaan ole oikea maahanmuuttaja, kuten sain kuulla eräältä pikkupojalta.

Hänen mukaansa lähiössämme asui ruotsalaisia, suomalaisia ja sitten niitä ihan oikeita maahanmuuttajia. Hän sai minut miettimään, kuka ihan aikuisten oikeasti päättää siitä, kuka ja mikä minä olen. Itse saan tietysti sanani valita, kun esittäydyn uudelle ihmiselle, mutta siihen en voi vaikuttaa, mitä mielikuvia sanani kuulijassa aktivoivat.  Kaiken lisäksi vastaanottaja voi takertua sanoistani vain joihinkin ja sivuuttaa muut, omasta mielestäni merkityksellisemmät. Vuorovaikutus on valtapeliä, jossa takuuvarmoja voittoja ei tunneta.

Yli ennakkoluuloista

Kuten kerroin, yksi kiinnostukseni kohteista on se, miten erilaisissa kohtaamisissa vaikuttavista ennakkoluuloista päästään yli tai ympäri. En edes yritä väittää, että niistä voisi päästä eroon kokonaan. Luuleminen on luonnollista meille ihmisille. Muiden ennakkoluuloja osaamme ehkä osoitella syyttävällä sormella, mutta omien ennakkoluulojen kitkeminen onkin jo huomattavasti haasteellisempaa. Hankalimpia tapauksia ovat ennakkoluulot ja mielikuvat, joita minulla on ihan omasta itsestäni. Niistäkin yritän yli ja ympäri, mielestäni vieläpä ihan hyvästä syystä:

Uskon, että oma elämäni on sitä rikkaampaa, mitä ennakkoluulottomammin lähestyn uusia asioita ja ihmisiä. Kaikesta ja kaikista en pidä, enkä kaikkea hyväksy. Kaikesta en edes kiinnostu, mutta kaikesta huolimatta voin ainakin esittää odottamattomia kysymyksiä – itselleni ja toisille. Voin vaikka kysyä uudelta tuttavuudelta, minne hän on matkalla sen sijaan että tiedustelisin, mistä hän on tullut. Jos kysyn vieraan tai muukalaisen unelmista ja tavoitteista, ne saattavat muistuttaa omiani.

Yhteiskunnassa moni vaatii vastauksia erilaisiin integraatio-ongelmiin. Ehkä meidän pitäisi miettiä ennemminkin sitä, lähestymmekö toisiamme toimivin kysymyksin?

Lisää aiheesta: Kolumnit

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".