Du måste aktivera javascript för att sverigesradio.se ska fungera korrekt och för att kunna lyssna på ljud. Har du problem med vår sajt så finns hjälp på https://kundo.se/org/sverigesradio/

#Kielipuoli: Annika pakinoi wellness-syndroomasta ja fitness-uskonnosta

Julkaistu söndag 24 september 2017 kl 17.00
Kuntosalilta etsitään elämänohjeita
(6:17 min)
Annika Lantto.
1 av 2
Pakinoitsija Annika Lantto. Foto: Mattias Ahlm/Sveriges Radio
Annika Lantto
2 av 2
Annika Lantto navettatöissä. Foto: Eva Kvist/Sveriges Radio

Kunto ja ruokavalio ovat nousseet todella korkealle arvomaailmassamme, miettii toimittaja-eläintenhoitaja Annika Lantto.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Hyvä ystäväni kertoi minulle äskettäin, että hänen työpaikallaan on nykyisin harvinaista kuulla puhuttavan mistään muusta kuin treenamisesta, juoksukilpailuista tai urheiluvammoista lounastauoilla.  

Kerran viikossa yksityisen firman kollegat käyvät yhdessä kuntosalilla tai joogaamassa.

Tulevalle vuodelle on myös suunnitteilla konferenssiviikko  tunturilomakohteessa, jossa on sattumalta on myös mahdollisuus osallistua hiihtokilpailuun.  

Viime viikolla firman kuuskymppinen osastopäällikkö pahoitteli kahvin yli tuloksiaan edellispäivän juoksukilpailusta muiden työntekijöiden läsnäolessa. Kymmenen kilometrin juoksu oli kestänyt 42 minuuttia, ja se oli surkea tulos. Nyt oli kuulema alamäki alkanut hänen osaltaan. 

Totesimme kaverini kanssa, että nyt on tainnut työpaikka sairastua wellnessyndromaan. 

Kirja Wellnessyndromet eli suomeksi hyvinvointioireyhtymä julkaistiin pari vuotta sitten, mikä herätti keskustelun yhteiskunnan suhtautumisesta kroppaan ja kuntoiluun, mutta myös siitä, miten yhä useimmin esimerkiksi työnantajat kehottavat työntekijöitään treenaamaan tai noudattamaan terveellistä elämäntyyliä eri keinoin: palkalla tai muilla porkkanoilla.

Mutta millä odotuksilla? Ja miksi? 

Ystäväni myöntää olevansa sohvaperuna ainakin viisi päivä viikon seitsemästä ja tietävänsä, että lisäliikunta tekisi hänelle hyvää. Mutta kun kaikki muut fanittavat kuntosalitreenejä, ja työilmapiiri muistuttaa enemmän fitness-keskuksen jatkuvaa kickoff-viikonloppua kuin tavallista konsulttifirmaa, ei hän oikein haluaa lähteä siihen leikkiin mukaan leikkimään. 

Nykyajan työjohtaja ei pelkästään näytä esimerkkiä työnteollaan, vain myös kropallaan ja urheilusuorituksillaan. Suomalaisen Kokoomus-puolueen Alexander Stubb on tunnettu ei pelkästään poliittisesta urastaan, vain myös intohimoisesta triathlonkiinnostuksestaan. Stubbin ajatus treenaamisesta on tiivistettynä sellainen, että jos treenaa tai liikkuu tunnin, niin tienaa kaksi, koska jaksaa tehdä enemmän yhdessä vuorokaudessa. 

Mutta omasta kokemuksestani voin myös sanoa, että jos olet vetänyt kahdentoista tunnin fyysisiä työpäiviä navetassa monta päivää peräkkäin  - nimimerkki kokemusta on – niin huomaat pian, että vuorokausi ei muuta kuin lyhenee… 

Itse juoksin ensimmäisen puolimaratonin tänä kesänä. Kaksi kuukautta myöhemmin juoksin toisen puolikkaan. Juokseminen tekee minusta hetkeksi onnellisemman ihmisen.

Mutta juoksun jälkeen astuu tilalle pieni masennus. Tämäkö se tässä oli? Ennen kuin huomaat jääväsi koukkuun urheilemisen huumaan, olet jo ilmoittautunut ensimmäiselle maratonille. Nimimerkillä kokemusta on… 

Rehellisesti sanoen olen pohtinut paljon sitä, miksi haluan juosta niin pitkään. Olen yrittänyt perustella sitä itselleni ja perheelleni, enkä ole löytänyt siihen mitään järkevää vastausta. Ehkä siksi, että pystyn. Koska terveydenhuollosta tai wellnessistä tässä ei ole kyse. 

Elämme mielenkiintoisia aikoja, kun juoksemalla, uimalla, hiihtämällä tai pyöräilemällä todella pitkiä matkoja saa aikaiseksi uutisotsikoita, huomiota ja kannustusta. Hyvä sinä! Ai että, miten sinä jaksat?? Voin myöntää, että tuntui hyvältä, kun kaverit onnittelivat urheilusuorituksestani. Ei ole nimittäin helpompaa tapaa saada kehuja ihmisiltä kuin urheilusuorituksella. 

Sosiaalisesta mediasta suorastaan pursuaa kuvia ihmisistä, jotka omistavat suuren osan ajastaan kropalleen. Hashtag fitness, hashtag löysätpois hashtag kroppa kuntoon. 

Puhumattakaan ihmisten ruokavaliosta, joka nykyään tuntuisi olevan niiin mielenkiintoista. Oletteko huomanneet, miten puhdasta kaiken tulisi olla nykyään? Hashtag puhdas ruoka, puhdas keho. 

Wellnessyndromet-kirjan tekijät Carl Cederström ja Andre Spicer nostavat kirjassaan esille, että kun puhutaan hyvistä esimerkeistä kuten hyvästä ruoasta, vastapainoksi nostetaan niin sanottu huono ruoka. Kirjailijat toteavat, että kun wellnessyhteiskunnassa leimaamme monesti tiettyjä asioita huonoina tai syntisinä, kuten syntisen suklainen jälkiruoka tai laiska ilta telkkarin edessä. Näin alamme pikku hiljaa pitää myös ihmisiä syntisinä, huonoina ja vastuullisina omasta epäterveydestään. Yksilöille lykätään lisää vastuuta pitää huolta omasta terveydestään. 

Jos aiemmin uskonto ja kirkko määritteli, mikä on hyvää ja huonoa, nykyisin voi kääntyä kuntosalin, urheiluvalmentajan tai ravitsemusexpertin puoleen, jos kaipaa ojennusta elämäänsä ja ohjenuoraa hyvän ja huonon eroista.

Minusta tuntuu siltä, että pahimmillaan kroppa on se hiekkaläjä, jonne työnnämme päämme, kun asiat elämässä ja maailmassa eivät tunnu toimivan niin kuin pitäisivät.

Anna maailman palaa, minulla ei ole aikaa. Täällä on kyykkyhaaste menossa.

Har du frågor eller förslag gällande våra webbtjänster?

Kontakta gärna Sveriges Radios supportforum där vi besvarar dina frågor vardagar kl. 9-17.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".