Skylt från det ryskinfluerade Imatra. Foto: Christer Fridén/Sveriges Radio.
Pähkinäsaaren rauhan rajan kulkureitistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta rajan oletetaan alkaneen Viipurin alueelta. Kuvassa Suomen virallinen rajanylityspaikka Imatralla. Foto: Christer Fridén/Sveriges Radio
Katri Nisulan kolumni

Terveisiä romurajalta

"Parhaimmillaan kulttuurien törmäyksestä voi jopa syntyä jotakin aivan uutta"
3:29 min

Kun suomalaisista puhutaan, niin usein viitataan itään ja länteen. Kyse on Pähkinäsaaren rauhan rajasta, jonka kolumnistimme ja kirjeenvaihtajamme Katri Nisula on löytänyt myös oman päänsä sisältä.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Kun olin pieni tyttö, isälläni oli tapana viedä perheemme retkelle katsomaan Rillankiveksi kutsuttua paikkaa. Rillankivi on valtava siirtolohkare, joka sijaitsee keskellä Suomea, Pyhäjärven, Pihtiputaan ja Pielaveden kuntien rajalla. Sen on uskottu olevan yksi Pähkinäsaaren rauhan rajan merkkikivistä.

Pienelle tytölle Pähkinäsaaren rauha ei sanonut juuri mitään. Kaksin käsin kauhoin kuitenkin juotavaa kiven lähistöllä sijaitsevasta kirkkaasta lähteestä ja yritin saada selvää kiveen kaiverretuista merkeistä. Se ymmärsin, että kyseessä oli jotakin hyvin vanhaa ja hyvin ainutlaatuista.

Myöhemmin olen törmännyt käsitteeseen Pähkinäsaaren rauhan raja moneen otteeseen. Se on 1300-luvulla laadittu raja, ensimmäinen, joka jakoi Suomen alueen Ruotsin kruunun ja Venäjän edeltäjän Novgorodin alueisiin, itään ja länteen.

Itse rauhasta on tallella asiakirjoja, mutta varsinaisen rajan kulkureitistä ei tiedetä juuri mitään. Rajapyykit ovat joko hävinneet ajan saatossa tai sitten niitä ei alun pitäenkään merkitty maastoon. Se tiedetään, että raja alkaa jostakin Viipurin seutuvilta ja kulkee koti luodetta, mutta se saattaa mennä tai saattaa olla menemättä mökkikuntamme Pyhäjärven ohitse. Kilpailevia teorioita on useita.

(Tästä tietämättömyydestä huolimatta) Pähkinäsaaren rajaan viitataan tänäkin päivänä mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Se nousee esille, kun puhutaan siitä, miten Suomi asutettiin, mitä kieliä Suomen alueella on puhuttu ja minkälaisia geenejä suomalaisilla on. Pähkinäsaaren raja jakaa suomalaiset edelleen kahtia itäisiin ja läntisiin.

Länsi edustaa järjestystä, itä anarkiaa

Rajan länsipuolisten ihmisten geenit ovat lähellä ruotsalaisia. Itäpuolelta geenitutkijat ovat taas paikantaneet geenivariaatioita, joita ei löydy oikein mistään muualta maailmasta. Länsipuolella rajaa eletään pitkään ja terveenä. Itäpuolella sairastetaan sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta ja laktoosi-intoleranssia. Kalevala kerättiin rajan itäpuolelta.

Kansanperinteessä tunnetaan myös käsite romuraja, joka sekin kulkee, mitäs muuta kuin Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin. Rajan länsipuolella pihat ovat kuulemma siistejä ja talot maalattuja. Itäpuolella romukasat kasvavat ja maalit irtoilevat mökkien seinistä. Käyttöesineetkin hutaistaan idässä mitenkuten - ainahan voi tehdä uuden - kun taas lännessä tehdään tavarat kestämään. Tässä ajattelussa länsi edustaa järjestystä ja itä anarkiaa.

Geenien sekoittuminen on rikkaus

Omasta sukuperimästäni kolme neljäsosaa tulee Pähkinäsaaren rajan itäpuolelta ja yksi neljännes lännestä. Siksiköhän järjestys ja anarkia käyvät sisälläni lähes päivittäistä kampailua? Läntinen minäni haluaa järjestää paperit mappiin ja siivota tiskipöydän, itäinen taas antaa paperi- ja lautaspinojen kasvaa. Usein löydän romurajan kodistani kaapien ovien kohdalta. Niiden ulkopuolella vallitsee ainakin kohtalainen järjestys, sisäpuolella täysi kaaos.

Tällä yhdistelmällä feng shuit, konmorit sun muut siivousopit tuntuvat silkalta kiusaamiselta. Kun toinen käsi siivoaa, niin toinen sotkee. Itse olen geenieni sekoittumiseen kuitenkin varsin tyytyväinen. Erilaisuus niin pään sisällä kuin sen ulkopuolellakin on aina enemmän rikkaus kuin rasite, niin ajattelen. Parhaimmillaan kulttuurien törmäyksestä voi jopa syntyä jotakin aivan uutta.

Lisää aiheesta: Katri Nisulan kolumnit

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".