Indian.
Onko esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden vaatteiden käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin vähemmistöjä loukkaavaa vai ei? Foto: Stuart Ramson/Scanpix/TT
Katri Nisulan kolumni

Kolumni: Saako enemmistö kehittää vähemmistön kieltä ja kulttuuria?

3:01 min

Suomessa keskustellaan siitä, onko valtaväestöllä hyödyntää vähemmistöjen symboleita ja kulttuuria. Helsingin kirjeenvaihtajamme Katri Nisula pohtii, onko esimerkiksi saamelaisten tai Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden vaatteiden käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin vähemmistöjä loukkaavaa vai ei?

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Suomessa nähtiin viime viikolla omituinen episodi, kun Ylen mediakriittisen Pressiklubi-ohjelman juontaja ilmaantui televisioruutuihin intiaanipäähine päässään. Päähine oli juontaja Sanna Ukkolan kannanotto Suomessa käytävään keskusteluun kulttuurisesta omimisesta.

Kohu alkoi viime kuun lopussa Miss Helsinki -kilpailusta, jossa kilpailijat esiintyivät Amerikan alkuperäiskansojen sulkapäähineitä muistuttavissa asusteissa.

Asiasta tuohtuivat Suomen saamelaiset, joiden mukaan asut olivat klassinen esimerkki kulttuurisesta omimisesta eli siitä, miten valtaväestö hyväksikäyttää vähemmistöjen kulttuuria ja symboleita.

Keskustelu ei ole Suomessa uusi, mutta tällä kertaa sille toi näkyvyyttä tunnettu mediakasvo. Monien mielestä Sanna Ukkola asettui päähineineen vähemmistöjä vastaan ja kysyi monen sosiaalisessa mediassa kommentoineen tavoin, eikö mitään enää saa sanoa, ja olisiko saman tien syytä hylätä kaikki toisista kulttuureista Suomeen tulleet ainekset popcornista pitsaan ja autoista televisioon.

Kysymys osoittaa jälleen kerran, miten vaikea valtaväestön on asettua vähemmistöjen asemaan.

Sketsit vahvistavat stereotypioita

Miltä tuntuu, kun stereotyyppiset asenteet heijastuvat arkipäivään kiusaamisena ja vähättelynä ja kun oma kulttuuri valjastetaan kaupallisiin tarkoituksiin samaan aikaan, kun omaa kieltä ja kulttuuria ajetaan ahtaalle?

Helsingin Sanomat kertoi keväällä, mitä Suomen saamelaiset ajattelevat siitä, että Yle oli laittanut internettiin 1980-luvun sketsisarjan Hymyhuulet.

Sarjassa näyttelijät Aake Kalliala ja Pirkka-Pekka Petelius esittivät sketsejä, joissa kuvattiin kyseenalaisin tavoin saamelaisia ja romaneja. Monet saamelaiset kertovat yhä törmäävänsä sketseistä syntyneisiin asenteisiin.

Vuoden saamelaiseksi pari vuotta sitten valittu Outi Länsman sanoi lehdessä, että hän on vielä tänä päivänä tavannut keski-ikäisiä miehiä, jotka huutelevat nunnukanunnuka ja kyselevät, onko saamelaisilla mustat hampaat. Saamelaistaiteilija Jenni Laiti kertoo tulleensa sketsien takia koulukiusatuksi.

Onko siis ihme, jos vähemmistössä loukkaannutaan, kun oma kulttuuri kelpaa hyödynnettäväksi mutta myös jatkuvasti halvennettavaksi?

Nyrkkien heiluttamisellakin on rajansa

Kysymys siitä, mitä saa sanoa, liittyy myös Suomessa käynnissä olevaan sananvapauskeskusteluun. Jotkut keskustelijoista ovat olleet sitä mieltä, että esimerkiksi opetusministeriön käynnistämä Sitoudun torjumaan vihapuhetta -hanke olisi askel kohti sananvapauden kaventamista ja sensuuria.

Se että sitoutuu olemaan pilkkaamatta, ivaamatta ja loukkaamatta toisia, että lupaa olla nostattamatta vihaa jotakin ryhmää kohtaan ja torjuu rasismin, ei ole sananvapauden kaventamista vaan vastuullista sanankäyttöä.

Kuten eräs nuori mielipidekirjoittaja taannoin totesi: Meillä on nyrkit, joita voimme heilutella, mutta raja minne asti, kulkee toisen naamassa.

Meillä on myös kieli. Sen käytön raja kulkee toisten oikeuksien polkemisessa.

Lisää aiheesta: Katri Nisulan kolumnit

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".