Mika Lahdensivu
Kolumnisti Mika Lahdensivu haluaa mukaan Y-sukupolveen - liitännäisjäsenenä. Foto: Mika Lahdensivu
Mika Lahdensivun kolumni

Kolumni: Muuttaako digitalisoituminen myös järjestöelämää?

"Onnistuuko osallistuminen online-tilassa vai onko lähdettävä jonnekin?"
4:05 min

Onko yhdistyksiä, joihin voi liittyä saumattomasti? Voiko vapaaehtoistyötä tehdä etänä, jos palkkatyötäkin voi? Tällaisia kysymyksiä pohtii Sisuradion kolumnisti Mika Lahdensivu ja tuumii, että voisi ruveta sukupolvi Y:n liitännäisjäseneksi.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Tutuista toimintatavoista ei luovuta, koska ennenkin ovat asiat niillä hoituneet. Tunnustan itsekin ajattelevani niin aika ajoin. Nyt on kuitenkin korkea aika opetella uusille tavoille, vihjailevat tulevaisuuden asiantuntijoiksi itseään nimittävät tahot.

Jonkin aikaa sitten luin amerikkalaisesta bisneslehdestä jutun sukupolvi Y:stä. Siihen liitetään yleensä 80- ja 90-luvuilla samoin kuin vuosituhannen alussa syntyneet. Jutussa varoiteltiin menestyviä yrityksiä menettämästä huippuosaajia ja hyviä asiakkaita siksi, ettei organisaatiokulttuuria ole mukautettu sellaiseksi, että myös nuori sukupolvi tuntee olonsa kotoisaksi.

Kulttuurieroja vanhempaan sukupolveen nähden kuvattiin jutussa muun muassa taksimatkalla, tähän tapaan: vanhemmat soittavat itselleen kyydin tai nappaavat taksin niin sanotusti lennosta. Perille päästyään kaivavat esiin lompakkonsa maksaakseen matkan. Sukupolvi Y taas avaa luontevasti kännykkäsovelluksen ja valitsee kyydin tarjoajan vapaina olevista keikka-autoilijoista. Määränpää on kuskille sanomattakin selvä, ja perillä vain noustaan autosta, maksusta välittämättä – se kun on jo hoitunut automaattisesti yhteyden luoneessa verkkopalvelussa. Tällaista palvelukonseptia kutsutaan saumattomaksi.

Y-sukupolvea nuoremmat, sukupolvi Z:n edustajat, eivät ehkä koskaan opi käyttämään konseptista tuttua sanaa taksi. Niin muuttuu maailma.

Samaan tyyliin on muuttunut suhde sanaan työ. Ennen epätyypillisiksi kutsutut jutut ovat nuorille tyypillisiä: pätkä- ja sirpaletyöt, provisiopalkkaus, freelancerius ja etätyö ovat arkea. Mutta ehkä Y- tai Z-sukupolven ihminen, itsensä työllistäjä, ei edes kaipaa työelämältä paikkaa, johon voisi kiinnittyä useiksi vuosiksi? Moni elää intohimoisesti, kaipaa liikkumavapautta ja etsii tilaa luovuudelleen. Maailman näkemisen nälkä kuvastuu yhä useamman urapolussa.

Vapaus ja väliaikaisuus ohjaa epäilemättä myös silloin, kun Y ja Z tuntevat tarvetta tai intohimoa maailman parantamiseen. Somettaminen, tubettaminen ja spontaanit mielenilmaukset ovat ahkerasti käytettyjä työkaluja. Häiriköintiin taipuvaiset harrastavat trollaamista netissä.

Jos et nyt yhtään ymmärrä, mitä juuri sanoin, olet todennäköisesti sitä sukupolvea, joka liittää asioihin vaikuttamisen, kulttuuritoiminnan ja maailman pelastamisen ennen muuta yhdistys- ja seuratoimintaan.

Mietin, mitä niistä sanoista tuleekaan mieleen sukupolven Y tai Z edustajille. Onko yhdistyksiä ja järjestöjä, joihin he voisivat liittyä jokseenkin saumattomasti – tuon taksiesimerkin tapaan?

Yhdistyksissä, joissa jäsenten keski-ikä vain nousee, nuoria toivotaan ja odotetaan mukaan. Mutta tiedetäänkö niissä, mitä ja missä nuoret odottavat? Onko yhdistystoiminta jotenkin digitalisoitavissa?

Onnistuuko osallistuminen online-tilassa vai onko lähdettävä jonnekin? Voiko vapaaehtoistyötä tehdä etänä ja pätkittäin, jos kerran jo palkkatyötäkin voi?

Kysymykset voivat kuulostaa tulevaisuudesta temmatuilta, mutta itsekin eri järjestöissä toimineena luulen, että niihin on löydettävä vastaukset aika pian. Vapaaehtoistyöllä on yhteiskunnassa, ainakin toistaiseksi, oma tärkeä funktionsa. Sen osoittavat myös tykkäykset sosiaalisessa mediassa ja aktiiviset tukijat. Ne vain eivät riitä. Tarvitaan myös tekijöitä.

Maailma muttuu nopeasti, mutta ihmisten perustarpeet hitaammin. Yhdistystoiminta ei ehkä niihin kuulu, mutta yhteyden kokemus on perustarve. Riittääkö siihen nettiyhteys? Jos ja kun uskallan tuota epäillä, taidan kuulostaa toivottoman keski-ikäiseltä. Olen syntynyt jokusen vuoden liian aikaisin voidakseni varsinaisesti kuulua sukupolveen Y, mutta ainahan voin anoa liitännäisjäsenyyttä. Koskaan ei ole myöhäistä oppia uutta.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".