Pentti Salmenranta opettaa suomea
Kolumnisti Pentti Salmenranta. Foto: Patrik Svensson

#Kielipuoli: Käki kukkuu Pentille

”Mä seisoin ihan äimän käkenä!”
7:35 min

Käki esiintyy monissa suomalaisissa sanonnoissa ja vitseissä. Pentti Salmenranta ei ole ihan äimän käkenä käkeen liittyviä sanontoja jäljittäessään.

Minä olen Pentti Salmenranta ja tämänpäiväisen pakinani aiheena on käki. Kukkuu.  

Mitä hullua? Käki? Keskellä syksyä? Vastahan sitä viikko sitten siirryttiin talviaikaan!  

No, ihan sattuneesta syystä, kun astevaihtelusta jankutin oppilailleni. Tämä ilmiö kun on suomen kielessä niin tavallinen, että eräs nuorista aikuisopiskelijoistani pari vuotta sitten alkoi jopa pitää kirjaa siitä, kuinka monta minuuttia tunnista menee, ennen kuin ensimmäisen kerran mainitsen sanan astevaihtelu. Ennätykseni taisi olla minuutti, ja toiseen suuntaan puhuin jopa yli puoli tuntia aivan muita asioita, ennen kuin ensimmäisen kerran sanoin stadieväxling.

Astevaihtelu eli nämä k- p- ja t-kirjaimet, joita joskus on kaksi ja joskus yksi; esimerkiksi kukka ja kuka, ja matto ja mato. Ja sitten vielä ne yhden konsonantin sanat joihin sekaantuu d-kirjain t-kirjaimen heikkona muotona eli lato-ladot, rata-radat ja niin edelleen.

Tuo d-kirjain, jonka kiertämiseen suomalainen on käyttänyt vaikka miten paljon aikaa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sitä alun perin ollut lainkaan suomen kielessä. Tämä häiritsee vielä kaiken kukkuraksi myös tiettyjä sanoja, joissa on s-kirjain keskellä: vesi-vedet ja mesi-medet. Ja käsi. 

Kun kysyin oppilaalta taivutusta, tuli vastaukseksi ensin käsi-käsit. Mutta kun annoin esimerkin: ”Minä pesen…” vastasi oppilas: käet!  

Niin, vanha vitsi: 
Miksi käki ei enää kuku Karjalassa?
Koska karjalaiset tulivat sieltä käet taskussa.

Eli ihan kielitieteelliselle pohjalle rakennettu vitsi! Muutenhan yleensä kansanhuumori käsittelee joko seksiä tai alkoholia. Kuten tämä toinen vähintään yhtä vanha kasku:

Opettaja käski lapsia piirtämään.
Piirtäkääpäs nyt oikein kunnon käki!

Viiden minuutin päästä Pikku-Kalle viittaa kädellään:
Mitä Kalle? kysyy opettaja.
Toi Santtu piirtää lintua!

Ja suomen kielessähän käkeä käytetään useimmiten juuri juopuneen vertauskuvana eli ollaan kännissä kuin käki tai sitten ihan käkenä.

Mutta voihan käki olla myös hämmästyksen symboli, kuten ”seisoin ihan äimän käkenä!”, kun on kuullut jotain aivan uskomatonta.

Mikä sitten on äimän käki?

Äimä on isokokoinen neula, jollaista muun muassa suutarit käyttivät aikoinaan, ja jossa on iso pyöreä silmä. Ja kun ihminen todella hämmästyy, hän seisoo - kuten myös sanotaan - ”huuli pyöreänä”, mikä muistuttaa juuri tuota neulan silmää eli äimää. 

Löysin googlailemalla vanhan Savon Sanomien artikkelin, jossa suomen kielen professori Kaisa Häkkinen kertoo, että tämä sanonta äimän käki johtaa joidenkin murteiden sanontaan huiman käki, missä huima tarkoittaa hillitöntä, hurjaa ja hullua.

Huiman käki on siis aivan tolkuttomassa humalassa; siis niin tolkuttomassa, ettei pahemmin pysty enää hämmästelemään edes omaa olotilaansa. Mutta Häkkisen olettamuksen mukaan tämä huima-sana on myöhemmin yhdistynyt äimän kanssa ja käki seurannut mukana, jotta ilmaisuun saataisi enemmän tehokkuutta.

Hän arvelee myös, että juopuneen vertaus käkeen voi johtua siitä, että molemmat päästelevät kummallisia ääniä, niin humalainen kuin lintukin.

Muistan myös, että viime vuosisadan alkupuolella Jämsässä syntynyt isäni saattoi sanoa että ”voi kun käkee”, kun nenänalusta kutitti. Mikä hänen mukaansa vanhan uskomuksen mukaan ennusti, että vieraita on tulossa taloon. Käkee, käkeää, käkiää riippuen siitä, missä päin Suomea nenä kutiaa. Mutta onko sanalla linnun, eli käen kanssa mitään tekemistä, sitä en tiedä. Jos joku viisaampi tietää, soittakaa tai kirjoittakaa Kielipuoleen!

Miksiköhän muuten tuo käki on meille niin rakas eri ilmiöiden vertailukohde niin suomeksi kuin ruotsiksikin? Käkihän ei luonnossa ole mikään söpö lintu, vaan todellinen hirviö; pesii muiden lintujen pesiin,  tuhoaa näiden omat munat ja antaa vielä poikastensa kaiken kukkuraksi tehdä samoin, jos pesässä on kilpailevia sisarpuolia.

Ehkä sen omaperäinen laulu kuitenkin lumoaa meidät ihmiset ja saa meidät antamaan anteeksi luonnolle sen julmuuden. Ja liittyyhän käen luonnolliseen toimintaankin monta sanontaa. Esimerkiksi röyhkeästä ja määräilevästä henkilöstä voidaan sanoa että hän ”tuli kuin käki vieraaseen pesään!”

Ja käen kukkumista on aina laskettu: niin monta kertaa kuin kuulet käen kukkuvan, niin monta elinvuotta sinulla on jäljellä. Aika kamala ennuste varsinkin nuorelle ihmiselle, sillä itse en ole koskaan kuullut käen kukkuvan viittäkäänkymmmentä kertaa…

Ja hyvin heikkokuntoisesta ihmisestä saatetaan murheellisena sanoa että ” Ei taida hänellekään enää käki kukkua”. 

Myöskään mitään imartelevia nimiä käestä ei käytetä. ”Oi satakieleni, pulmuseni, kyyhkyseni!” saattaa lemmenkipeä rakastaja lausua rakastetulleen, mutta tuskin ”Oi käkeni!” tai ”käköseni!”

Suomessa käki viittaa useimmiten kuten sanottua juopotteluun, mutta onhan Ruotsissakin tunnettu peruskansan irish coffee eli kaffegök. Kahvikäki… Vanhan hokeman mukaan se on täydellinen, jos kupin pohjalle laitetaan kolikko ja kaadetaan kahvia, kunnes se peittyy ja sitten kirkasta niin paljon, että raha taas näkyy. Tämän olen kuullut jonkun tuttavani kertovan ihan totena, mutta ystäväpiirini koostuukin aika lailla huumorintajuttomista ihmisistä.

Myös puolituntemattomista ihmisistä kuulee ainakin täällä Itä-Göötanmaalla käytettävän tuota käsitettä ”gök” mieluiten hieman halventavissa yhteyksissä. ”Jag försökte få svar på min fråga, men den där göken i telefonen fattade ingenting”! 

Mutta ruotsin kielen mieluisin vertauskuva käelle taitaa kuitenkin ola sen verbimuoto, kun liikutaan intiimialueilla. ”Att göka” on - kuten kaikki kai tietävät - kansankielinen sanonta seksuaaliselle kanssakäymiselle. Mitenkähän tuo suomeksi kääntyisi?
Vi är barnfria! Ska vi göka ikväll älskling?

Eli:
Rakas! Lapset ovat mummolassa, olemme kahdestaan! Menisimmekö makuuhuoneeseen käkeilemään?


Niin, tuossa pakinan alussa sanoin, että olemme siirtyneet talviaikaan. Oikeastaanhan sen nimi tietenkin on normaaliaika, sillä virallista käsitettä kesäaikahan ei ole olemassakaan. Mutta omassa arkikielessäni tuo käsite on kuitenkin talviaika tai vintertid, kun en lähiympäristön mukaan tee mitään muutakaan niin kuin normaalit ihmiset.

Joten hyvät kuulijat, kääntäkää käkikellonne mihin aikaan vain haluatte, kunhan se vaan käy oikein ja kukkuu silloin, kun sen pitääkin.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".