Anu Koivunen
1 av 2
Mediatutkija Anu Koivusen mukaan keskustelutapa ja mediakulttuuri ovat Ruotsin ja Suomen erojen taustalla. Foto: Pekka Kenttälä/SR Sisuradio
näyttelijä Maria Heiskanen.
2 av 2
Näyttelijä Maria Heiskasen mukaan seksuaalisesta häirinnästä on vaiettu näyttelijämaailmassa muun muassa leimautumisen pelon vuoksi. Foto: Nille Leander

Anu Koivunen: Suomessa feministinen kritiikki on vaimeampaa

Maria Heiskanen: "Naiset ovat vaienneet seksuaalisesta häirinnästä, koska eivät halua leimautua hankaliksi työntekijöiksi"
1:50 min

Kuukausi sitten muodostui uusi, naisten #metoo -kansanliike. Kampanja sai alkunsa Hollywoodin naisnäyttelijöiden avauduttua puhumaan seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla. Ruotsissa kampanjan läpilyönti on ollut merkittävä, mutta Suomessa ei ainakaan vielä.

Lokakuussa näyttelijä Alyssa Milano kehotti kaikkia, jotka ovat joskus joutuneet seksuaalisen häirinnän kohteeksi, kirjoittamaan #metoo päivityksen sosiaaliseen mediaan.  

Netti-ilmiö räjähti, ja kampanja on ollut ajankohtainen ja pysynyt uutisotsikoissa jo kuukauden ajan ympäri maailmaa sekä myös Ruotsissa.

Isot profiilit ovat kampanjan seurauksena poistettu mediatalojen palkkalistoilta, ja naisnäyttelijät, laulajat ja juridisen alan työntekijät ovat allekirjoittaneet vetoomuksia, joissa he kertovat omakohtaisia kertomuksia seksuaalisesta häirinnästä. Niissä myös vaaditaan työnantajaa puuttumaan seksuaaliseen häirintään.

Mediatutkija Anu Koivunen uskoo, että kampanja on vasta alussa.

– Massa-ulostulot koskien näyttelijöitä, laulajia ja juridisen alan työntekijöitä tarkoittaa, että työpaikoilla joudutaan uudestaan miettimään, mikä on hyväksyttävää käyttäytymistä. Nämä ovat isoja kulttuurisia muutoksia.

Sosiaalisen median kampanjat tarkoittavat yleensä että yksilöt ovat päähenkilönä, ja niin #metoo-kampanjakin alkoi. Mutta Ruotsissa nähdään mielenkiintoinen kehitys, kun naiset muodostavat ison solidaarisen rintaman, ja yksilöt eivät ole enää tärkeitä, vaan se massa.

Pelko tulla leimatuksi

Näyttelijä Maria Heiskanen on yksi neljästäsadasta naisnäyttelijästä, joka on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vastustetaan seksuaalista häirintää työpaikoilla. Hän toivoo, että kampanja johtaisi uuteen lainsäädäntöön ja että teatterit, joissa seksuaalista häirintää esiintyy, jäisivät ilman valtion taloudellista tukea.

Asia ei Heiskasen mukaan ole uusi. Hän toteaa, että asiasta on puhuttu ammattikunnassa jo kauan, mutta ajoitus puhua seksuaalisesta häirinnästä julkisesti näyttelijöiden kesken on ollut huono.

Merkittävä syy, miksi naisnäyttelijät ovat vaienneet asiasta aikaisemmin, on pelko tulla leimatuksi, toteaa Heiskanen.

– On uhka tulla leimatuksi hankalana työntekijänä ja vaikeana, yliherkkänä näyttelijänä. Näyttelijät pelkäävät, että jäisivät ilman töitä jatkossa, ja siksi sopeudutaan tilanteeseen ja vaietaan ongelmasta, sanoo Heiskanen.

Ruotsissa enemmän vaikutuksia

Ruotsissa #metoo -kampanja on saanut merkittävän läpilyönnin, mutta Suomessa vastaavanlaista vaikutusta ei tähän mennessä ole ollut.

Keskustelutapa ja mediakulttuuri ovat mediatutkia Anu Koivusen mielestä Ruotsin ja Suomen erojen taustalla.

– Suomessa ylipäätänsä feministinen kritiikki julkisuudessa on vaimeampaa kuin Ruotsissa. Suomi on ehkä sillä tavalla arvokonservatiivisempi maa kuin Ruotsi.

Suomessa ei vaieta asiasta, mutta dramaattista yksittäisten henkilöiden nimien julkaisemista ei ole tapahtunut. Tämä saattaa olla syy sille, miksi kampanja on lähtenyt liikkeelle eri tavalla Suomessa.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".