Mika Lahdensivu
Mika Lahdensivu Foto: Sammy Steen/SR Sisuradio

Kolumni: Kunnian kukon aika laulaa myös iltaihmisille

3:54 min

Vaikka kukkoja on yhä harvemman kuuloetäisyydellä, moni ajattelee yhä, että kunnon ihmiset heräävät kukonlaulun aikaan. Sisuradion kolumnisti Mika Lahdensivu miettii, kumpi on tärkeämpi juttu: vuorokausirytmi vai se, mitä ihminen saa aikaan valveilla ollessaan.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Heräsitkö virkeänä vai väsyttääkö vieläkin? Sisäisen kellon, niin kuin monen muunkin asian suhteen, ihmiset voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään, A ja B. Näistä A menee nukkumaan aikaisin ja on aamuvirkku, kun taas B kokee aikaiset aamut rasittaviksi. B saattaa myös helposti ajautua univelkoihin digiaikaisessa maailmassa.

Iltoja on helppo venyttää pikkutunneille, kun esimerkiksi internet tarjoaa seuraa ja virikkeitä kellon ympäri.

Vaikka olen aamukolumnisti ja uskon vakaasti, että varhainen lintu nappaa madon, löytyy itsestänikin joskus iltaihmisen piirteitä. Kiireettöminä aamuina herään kiitollisin mielin ja joskus ajattelen, että sovmorgon on ehkä yksi ruotsin kielen suloisimmista sanoista. Taidan siis ajelehtia jossain tyypin A ja tyypin B välillä, niin kuin moni muukin. Työelämässä ja koulussa A-aikataulua pidetään kuitenkin yhä jonkinlaisena normina. Erityisesti näinä vuoden pimeimpinä viikkoina se on minusta perin merkillistä.

Miksi töihin tai kouluun on kiirehdittävä aikaisin aamupimeässä, jos vapaa-ajan alkaessa on yhtä pimeää?

On ammatteja, joissa aikaisia aamuheräämisiä ei voi välttää, mutta monin paikoin voitaisiin mukautua myöhempiinkin heräämisiin. Vai voitaisiinko? Olen kuullut, että esimerkiksi etätyöpäivää tekevät kiirehtivät lähettämään ensimmäiset sähköpostinsa jo aamuvarhaisella, vaikka pyjamassa. Sosiaalisessa mediassakin saatetaan jotain päivitellä jo ennen aamukahvia. Ehkä tähän liittyy tarve todistaa, että hereillä ollaan, vaikka ei olisi pakko.

Vuorokausirytmeistä A on jotenkin arvostetumpi kuin B, eikö vain? Kukkoja on nyky-yhteiskunnassa vain harvojen kuuloetäisyydellä, mutta monen mielikuvissa ne kuitenkin kummittelevat.

Aika moni ajattelee kai vieläkin, että kunnon ihmiset nousevat kukonlaulun aikaan. Pitäisiköhän sitä mielikuvaa vähän päivittää? 

Unirytmi on tiedemaailmassa juuri nyt kuuma aihe. Lääketieteen Nobel-palkintokin myönnettiin tänä vuonna tutkijoille, jotka ovat selvittäneet, miten ihmisten, eläinten ja kasvien sisäänrakennettu biologinen kello toimii. Jo oli aikakin, sanoisin! Kelloseppää, joka helposti kääntäisi sisäisen kellon rytmiä, ei vain vielä liene keksitty. Vaan ehkä sellaista ei tarvitakaan?

Mediasta tutut huippumenestyjät tekevät pitkää päivää ja elävät usein juuri A-aikataulun mukaan eli heräävät aikaisin. Mutta voisiko ahkera ja menestyvä olla sekin, joka elää B-tyyppisesti ja on luovimmillaan ilta-aikaan tai peräti yön hiljaisina tunteina? Eiköhän olennaisinta ole se, mihin valveilla vietetyt tuntinsa käyttää ja kuinka tehokkaasti! Katseemme kiinnittyy turhan usein kelloon, vaikka viisaampaa voisi olla katsoa itse kunkin aikaansaannoksia.

Faktahan on, että niin valveilla kuin unissammekin me ihmiset etenemme eri tahtiin.

Joku tulee virkeäksi seitsemän tunnin unilla siinä kuin toinen tarvitsee jopa yhdeksän. Toinen tekee lyhyessäkin ajassa paljon, toinen vaatii lisäaikaa vähäänkin. Työaika voi tästä huolimatta olla hyvinkin kiinteä ja joustamaton.

Univelkaantuminen joka tapauksessa on uhka kansanterveydelle ja kansantaloudelle. Niin sanoi joku viisaana pitämäni tutkija. Eiköhän siis makseta tänään ainakin korot pois, sopivan tilaisuuden tullen vaikka pienillä päiväunilla!

Lisää aiheesta: Kolumnit

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".