Katri Nisula
Foto: Anni Emilia Alentola/SR Sisuradio
Katri Nisulan kolumni

Kolumni: Susirajan takaisissa kunnissa mietitään epätoivoisia ratkaisuja palveluiden säilyttämiseksi

"Vaikka ajatus lappilaisesta sheriffistä herättää hauskoja mielleyhtymiä, nauraa ei kannata"
2:49 min

Suomessa Pohjois- ja Itä-Suomessa on saatu jo vuosia totutella siihen, että palvelut häviävät yksi kerrallaan. Nyt vauhti on vain kiihtymässä ja monilla paikkakunnilla on alettu keksiä aivan uusia tapoja, joilla edes tärkeimmät saataisiin säilymään. Yksi erikoisimmista ideoista kuultiin tällä viikolla Enontekiöltä.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Tämän viikon hämmästyttävin uutinen kuultiin täällä Suomessa Enontekiöltä. Kunnanjohtaja kertoi uutisissa, että kunta harkitsee oman sheriffin palkkaamista. Taustalla on se, että viimeiset Enontekiön poliisit ovat jäämässä eläkkeelle alkuvuodesta, eikä lähtijöiden tilalle palkata uusia.

Vaikka ajatus lappilaisesta sheriffistä herättää hauskoja mielleyhtymiä lännenelokuvista, poroista ja suopungeista, nauraa ei kannata. Enontekiöläisten huoli on todellinen. Jo nyt Lapin perukoilla joudutaan usein odottelemaan poliisia tuntikausia. Silloin tällöin pahimpia rettelöitsijöitä on jouduttu jopa teippaamaan tuoliin virkavaltaa odotellessa. Vuodenvaihteen jälkeen partiot ovat entistäkin kauempana.

Enontekiön sheriffialoite on yksi esimerkki siitä, minkälaisia epätoivoisia ratkaisuja niin kutsutuissa susirajan takaisissa kunnissa tällä hetkellä mietitään. Päivän sana täällä Suomessa on nimittäin keskittäminen ja se on viemässä viimeisetkin palvelut monilta pikkupaikkakunnilta tai näin ainakin pelätään.

Ensin pienistä kunnista hävisivät kyläkaupat, sitten koulut ja pankit. Alas ajetaan myös posteja, terveyskeskuksia, ja nyt lähtee siis myös poliisi. Monet Pohjois- ja Itä-Suomen asukkaat alkavat olla sitä mieltä, että heidät ollaan jättämässä niin kutsutusti jumalan armoille. Hyvinvointiyhteiskunta ei enää palvele kaikkia tasavertaisesti.

Käynnissä oleva sosiaali- ja terveysalan uudistus - niin kutsuttu sote, jossa terveyspalveluita on tarkoitus keskittää entistä suurempiin yksiköihin, ei ole pienten paikkakuntien epäluuloja hälventänyt. Esimerkiksi Tornionjokilaaksossa ei ole jääty odottelemaan. Siellä paikallinen kuntayhtymä teki yksityisen terveydenhoitofirman kanssa sopimuksen erikoisterveydenhoidosta, jotta oma sairaala säilyisi Kemissä.

Kun yhteiskunnan tuki hiipuu, avuksi kutsutaan yksityinen sektori. Sanotaan, että suomalainen ei luota mihinkään niin paljon kuin poliisiin ja virkavaltaan, mutta miten käy, kun valtaa käyttääkin yksityisen turvallisuusyrityksen sheriffi ja yksityisen lääkärifirman omistajalääkäri?

Miten käy lopulta terveydenhoidon pienellä paikkakunnalla, jos bisnesmallit muuttuvat tai toiminta ei tuotakaan niin paljon, kuin alun perin laskettiin?

Suomessa puhutaan nykyään paljon yhteiskunnan kahtiajaosta. Useimmiten sillä tarkoitetaan rajaa hyvin pärjäävien ja syrjäytyneiden välillä. Yksi selkeä raja kulkee myös Ruuhka-Suomen ja maaseudun välillä. Kun Helsingissä - tämän luin ihan yleisönosastolta - kiukuttaa, jos postilaatikko siirretään kilometrin päähän, lappilaisten postimatka saattaa olla useita satoja kilometrejä.

Onneksi Lapissa on sentään turismi, joka tuo maakuntaan matkailijoita sadoin tuhansin. Se säästää ainakin tärkeimmät palvelut. Karuimmilla seuduilla mummot saavat selvitä yksikseen.

Lisää aiheesta: Kolumnit

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".