Thelma Aulio Paananen istuu pöydän ääressä, pöydällä on paljon kukkia ja yksi virkattu nukke. Kuva: Riitta Niemi/ Sveriges Radio Sisuradio
1 av 3
Thelma Aulio Paanasen koti oli näyttelyn avajaisten jälkeen täynnä kukkia ja taidetta. Foto: Riitta Niemi/ Sveriges Radio Sisuradio
Mustavalkoinen puupiirros kuvaa ihmisiä töissä ruispellolla ja puutarhassa.
2 av 3
Thelma Aulio Paanasen töissä on usein lapsuuden aikaisia muistoja maatalon töistä ja askareista niin kuin tässäkin vuodeta 1982 olevassa puupiirroksessa. Foto: Riitta Niemi/Sveriges Radio Sisuradio
Kuvassa on monta virkattua nukkea, joiden edessä kynttila ja pieniä mustavalkoisia valokuvia.
3 av 3
Thelma Aulio Paanasen kodissa muistot ovat koko ajan läsnä ja jokaisella nukella ja kuvalla on tarinanansa. Foto: Riitta Niemi/ Sveriges Radio Sisuradio

Thelma Aulio Paanasen taiteessa tärkeintä on pieni ja arkinen

Thelma Aulio Paananen: "Minulta ei kyllä lopu kuvat ikinä"
45 min

Perheen arkiset työt ja tapahtumat, sota, sekä lapsuudet leikit ja kepposet, kaikki ne näkyvät haningelaisen taitelija Thema Aulio Paanasen naivistisissa töissä. Thelma Aulio Paanasen ensimmäinen näyttely oli vuonna 1967 ja viimeisin syksyllä 2017.

Kun Thelma Aulio Paananen syntyi Suomessa, Hartolan kunnassa vuonna 1931, sodan alkamiseen oli vain kahdeksan vuotta. Hän on kertonut, ettei koskaan pitänyt koulunkäynnistä ja yksi hänen hartaista toiveistaan oli, ettei tarvitsisi mennä kouluun. Myöhemmin toiveiden listalla oli, että isä palaisi sodasta.

Thelma Aulio Paananen oli 21-vuotias, kun hän jätti kotiapulaisen työt Helsingissä ja muutti Tukholmaan. Hän opiskeli työn ohella Konsftackenissa ja Konstakademissa. Vuonna 1967 hänellä oli ensimmäinen oma näyttely Gröna Paletten -galleriassa. Syksyllä 2017 hänen töitään oli esillä Haningen kulttuuritalon taidehallissa.

Avaimenreiän kokoiset etsaukset olivat avain taideopintoihin

Thelma Aulio Paananen sai ensimmäisen Ruotsin asuntonsa suomalaisen taitelijan ateljeesta. Siellä hän tutustui niin taiteen tekijöihin kuin valkoisiin sukkiin, niitä oli matkalaukullinen.

Taitelijoiden parissa eläessä Aulio Paanaselle syntyi halu tehdä ja kokeilla itsekin.

Tykkäsin, että kyllähän minäkin osaan tuolla viisiin tehdä ja koitin tehdä kuvia minäkin.

Aluksi Thelma Aulio Paananen sai käyttää omiin töihinsä taiteilijoilta ylijääneitä materiaaleja.

Tien opintoihin avasivat pienen pienet grafiikkatyöt, joita Thelma Aulio Paananen näytti grafiikkakoulun professori Philip von Schantzille.

Näytin hänelle avaimenreiän kokoisia etsauksia, joita olin tehnyt taitelijoilta ylijääneille papereille. Kysyin, että pääsisinkö Akatemian grafiikkakouluun, sillä pidän grafiikan tekemisestä.

Professori Philip von Schantz piti kuvista ja järjesti, että Aulio Paananen pääsi ylimääräiseksi opiskelijaksi Taideakatemiaan. Tästä alkoi taitelijan ura, joka jatkuu yhä.

Vuonna 1993 Thelma Aulio Paananen palkittiin Suomen leijonan ritarikunnan kunniamerkillä ja vuonna 2009 hänet valittiin vuoden ruotsinsuomalaiseksi taitelijaksi.

Kuvat, jotka on pakko tehdä

Thelma Aulio Paananen on tehnyt useita kirjankuvituksia, grafiikkaa, puupiirroksia ja erityisesti etsauksia. Hän on maalannut myös vesiväreillä ja kokeillut öljyvärejä. Nyt hän tekee taidetta virkkaamalla. Hän kertoo, että kuvien aiheet ovat hänellä valmiina päässä.

Ne on pakko tehdä, se on sillä viisiin. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, jos minulle tulee sellainen mieli, että tuo pitää tehdä kuvaksi, niin se pitää tehdä.

Lähes kaikkiin Thelma Aulio Paanasen kuviin liittyy tarina, tapahtuma tai muisto, joka vaatii päästä paperille. Kuvia on kertynyt elämän varrella tavatuista ihmisistä, töistä ja sattumuksista.

Paljon työelämästä maalla, kun minä olin pieni tyttö, sieltähän minulla on paljon muistoja. Ja sitten koko elämästä sitä aina tippuu jotain muistoja, ystäviä ja muitakin työn tekemisiä.

Paperille etsattuja arkisen elämän runoja

Thema Aulio Paanasen kuvat kertovat ihmisistä parrasvalojen ulkopuolella. Hänen kuvissaan tavallisista sattumuksista tulee taidetta. Erään lehtiotsikon mukaan hänen kuvansa ovat runoutta kumisaappaissa.

Tuntuu kuin lukisi runoa, kun lukee Thelma Aulio Paanasen vuonna 1969 pidetyssä näyttelyssä esillä olleiden töiden nimiä.

Tulkaa ja syökää pikku possut.  Ja saunan jälkeen kuuntelimme käkeä.  Ei, mutta mitä tyttö nyt tekee? Kun hankikanto kantaa lapsia mutta ei aikuisia.

Taidekriitikoiden mukaan Thelma Aulio Paanasen naivistisissa kuvissa näkyy pienten asioiden ilo, hän nostaa esiin arkipäiväisten asioiden koomisuuden ja vakavuuden. Pienistä työn tai levon hetkiä kuvaavista etsauksista ja maalauksista välittyy lämpö ja ihmisten välinen yhteys.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".