Munakoisoa vuodenjuustolla
1 av 2
Helin vuohenjuustoyllätys. Foto: Heli Blomberg/SR Sisuradio
Heli Blomberg, Sundsvall
2 av 2
Kielipuolen kolumnisti Heli Blomberg. Foto: Kotialbumi
Kielipuoli

#Kielipuoli: Heli kokkaa pakinassaan herkullista vihannesta vuohenjuustolla

Vie kielen mennessään
5:31 min

Sen paremmin suomenkielinen munakoiso kuin ruotsin äggplantakaan eivät vaan maistu Heli Blombergin suussa, ja aubergine on hankala lausua. Parasta kiertää koko sana.

Luulen, että minusta tuli kielipuoli siinäkin vaiheessa, kun huomasin kauppalistojeni olevan kaksikielisiä. Ne menivät usein näin: kahvia, maitoa, potatis, bröd, havregryn.

Tiesin, että kaupassa kävijä ymmärtäisi sekakieltä, joten tarjosin aivoilleni sunnuntaiaamun ja annoin kynän hiihdellä vapaalla tyylillä. Sellainen siitä tuli: sekalainen soppa, jota jäin eräänä aamuna aamukahvia juodessani pohtimaan. 

Vietän kotona eniten aikaa keittiössä siksi, että viihdyn siellä. Teen ruokaa, luen reseptejä ja kirjoja, kuuntelen radiota ja soittolistoja. Joskus katson teeveetä.

En ole moneen vuoteen enää kiinnittänyt huomiota siihen, millä kielellä luen ja toteutan reseptejä. Minulla on kovakantisia kokkauskirjoja, selaan ruokablogeja ja päivitän omia reseptejä instagramiin.

Käytän omissa ruokapäivityksissä kielenä milloin englantia, milloin ruotsia ja toisinaan myös suomea.

Tunnustelen, mikä kieli mihinkin reseptiin parhaiten sopii. Sekakieli varmaan pilkkoo lukijakunnan, mutta itselleni minä näitä reseptejä lähtökohtaisesti kirjaan ylös.  

Lajittelen liharuuat englanninkielisten joukkoon. Beef on jotenkin mahtipontisempi ja muhkeampi ilmaisu kuin pihvi.

Liharuokien kastikkeisiin lorautetut alkoholit ja muut lisukkeet kuulostavat myös paremmilta englanniksi. Poikkeuksen tekee ehkä minced meet eli jauheliha tai ruotsiksi köttfärs, joka ei millään kielellä herätä ainakaan minun ruokahaluani, vaikka se kuuluukin arkiruokarutiineihini. 

Kasvikset ovat ruokalistallani ehdottomasti ruotsalaisia. Kun ajattelen sanaa kasvis, mieleeni ilmestyy kuva marraskuussa ostetusta, kotimatkalla paleltuneesta ruukkubasilikan lehdestä tai jääkaapissa nuukahtaneesta ja itämään alkaneesta perunasta.

Toinen mielikuva kasviksesta on väsynyt ihminen. Ei hyvä. Grönsak on taas kuin kevätpäivän kirkas aurinko tai kirkkaanvihreä ja pirteä luomurucola, ihana lisä pizzan tai vuohenjuustoleivän päällä.  

Ruuasta nauttiminen ja ravintolassa syöminen on ihana tapa tutustua ihmisiin. Siinä, jos missä, paljastamme itsestämme hyvin henkilökohtaisia asioita. Mistä keskustelemme, mitä ruokaa tilaamme, mitä kysymme tarjoilijalta, mitä tiedämme ruuista ja niiden alkuperästä ja miten ylipäätään käyttäydymme ruuan äärellä.

Sanoisin, että yksilön sivistyksen taso näyttäytyy aika raa'alla tai kypsällä tavalla yhteisen ruuan ympärillä. Mutta kaikkea ei tarvitse tietää, eikä osata. Kysyminen on kiinnostuksen osoittamista, ei tietämättömyyden paljastamista.

Jos et tunne ruokalistan kaikkia vaihtoehtoja kirjoitetulla kielellä, kysy, ellet halua yllättyä, kuten minä. 

Kerran päätin jo ravintolaan mennessäni, että nyt tilaan listalta sellaisen alkupalan, mitä en menutekstistä tunnista. Olimme Ruotsissa, ja tilasin annoksen nimeltä kalvbräss. En ollut ikinä kuullut moista sanaa.

Juomasuosituksen sentään kysyin tarjoilijalta. Vaikka kokki oli varmasti tehnyt parhaansa, ei kateenkorvaksi paljastunut alkupala ollut minulle kuitenkaan makuelämys. Testi poiki kuitenkin hyvän lisäyksen sanavarastooni.

Tein saman sokkotestin uudestaan Itävallassa, maulla mitattuna paremmalla menestyksellä.

Hauskasti nimetty Käsespätzle osoittautui tuhdiksi annokseksi juustoista pastaa, jonka päälle oli lisätty karamellisoitua sipulia.

Se maistui mahtavalle ja sopi oikein hyvin pitkien mäkien hyydyttämälle laskettelijalle. 

Teen taas kauppalistaa - sekakielistä sellaista. Lähetän kauppaan tällä kertaa mieheni, joka ei ole yhtä heikko spontaaniostoksille kuin minä. Saan siis sitä mitä tilaan. Sanatarkasti.

Kotiimme on tulossa vieraita, joille aion valmistaa kolmen ruokalajin illallisen. Musiikki soimaan, kokille lasi viiniä ja keittiökaruselli pyörimään. 

Pian kodin täyttää ihana voissa kuullotetun valkosipulin tuoksu. Avaan kaprispurkin ja ryhdyn samalla korjaamaan basilikan tuottamaa satoa.

Valkosipulin tuoksuun sekoittuu seuraava aistielämys, joka tulee grillatusta auberginesta. Ja nyt tulee stoppi. Tämä on se ruokasana, joka on aivan kamala suomeksi ja ruotsiksi ja joka ei vastaa tuotteen makua tai näköä.

Minun puolestani munakoiso, äggplanta voisi olla joku pellon pientareella kukkiva tylsänvärinen rikkaruoho, eikä tämä ihana, pehmeäksi grillattu, vuohenjuustolla täytetty kaunokainen, joka vie kielen mennessään.

Voidaanko siis vältellä suomea tai ruotsia tämän sanan kanssa? Tai kierretään koko sana kaukaa, kun se on hankala lausuakin. Alkupalaksi tarjoillaan siis vuohenjuustoyllätys. 

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".