Suomi 100
Suomi täytti 6. joulukuuta sata vuotta. Foto: Sammy Steen/SR Sisuradio
Katri Nisulan kolumni

Kolumni: Kumpi kuva Suomesta, känniset kansanedustajat vai peilityyni järvenselkä, elävät maailmalla pidempään?

"Kerätään ensi vuodelle vähän vähemmän paineita"
3:37 min

Sisuradion Suomen kirjeenvaihtaja Katri Nisula tekee vuoden viimeisessä kolumnissaan tilinpitoa itselleen ja Suomelle.

Krönika: Detta är en personlig betraktelse. Åsikter som uttrycks är krönikörens egna.

Mahan vieressä pötkötellessä ja kinkkua sulatellessa on hyvä miettiä, miten mennyt vuosi oikein meni. Jos rehellisiä ollaan, niin överiksihän se meni jälleen kerran.

Joulun aikaan tuli syötyä ihan liikaa kinkkua, popsittua suklaata, tehtyä liikaa laatikoita ja hankittua liikaa lahjoja. Siivottuakin tuli ihan liikaa, vaikka Martat taas kerran varoittelivat, että jos ei aio viettää joulua kaapissa, kannattaa jättää ne siivoamatta. En jättänyt.

Ehkä kaikki alkoi mennä pieleen jo alkuvuodesta siinä vaiheessa, kun uudenvuodenlupauksia tehtiin. Vaikka kuinka pyhästi tuli päätettyä, että tänä vuonna syödään terveellisesti, liikutaan ulkona ahkerasti, ollaan ystävällisiä toisille ihmisille, ei stressata eikä varsinkaan tehdä liikaa töitä, toisin kävi.

Kahdenkymmenen kilon laihdutusurakka osoittautui mahdottomaksi jo alkuvuodesta. Lopputuloksena vyötärykseltä löytyi viisi kiloa lisää. Liikkumista ehkäisivät Suomen ankarat sääolosuhteet. Alkuun oli liian liukasta, sitten liikaa pakkasta, sitten liikaa kuraa ja vettä, sitten liian kuuma ja aina oli kiire. Lopulta yksinkertaisesti väsytti liikaa.

Ystävällisyydenkin kanssa oli niin ja näin. Olihan toki niitä hyviäkin päiviä - tosin harvakseltaan - jolloin jo aamulla tiesi, että tämä päivä onnistuu. Helppohan se oli olla ymmärtäväinen ja kärsivällinen, kun oli nukkunut tarpeeksi, aurinko paistoi ja asiat luistivat. Sitten oli niitä toisia aamuja, jolloin väsytti ja kenkutti ja jolloin jo puolison väärä naaman asento sai otsasuonet pullistumaan. Tähän tietysti vaikutti se, että tuli stressattua ja tehtyä ihan liikaa töitä.

Hieman lohduttaa se, että paljon paremmin ei ole onnistuttu valtakunnankaan tasolla. Ehkä muistatte, että itsenäinen Suomi täytti tänä vuonna sata vuotta. Juhlinta alkoi viime uutenavuotena ilotulitusrakettien räiskinnällä ja fanfaarien soittamisella. Sen jälkeen on ollut pönötystä ja punotusta ympäri Suomen ja läpi kaikkien kansankerrosten. On kudottu villasukkia veteraaneille ja vastasyntyneille, laulettu kilvan karaokea, syöty yhdessä, järjestetty juhlaistuntoja ja -konsertteja, poltettu kynttilöitä ja liehuteltu lippuja saloissa.

Maailmalle on levitetty idyllisiä Suomi-videoita, joissa porot juoksevat, lumi hohtaa ja revontulet räiskyvät. Mökkirannassa paistaa ainainen keskiyön aurinko ja järvellä on aamuinen utu, eikä yhtään itikkaa näy missään.

Onneksi meillä on sentään eduskunta, joka otti tehtäväkseen näyttää, miten käy, kun liikaa yrittää.

Joulun alla kansainväliseen lehdistöön levisi uutinen valtakunnan tärkeimmän päättävän elimen pikkujoulujuhlinnasta. Uutisten perusteella puolet kansanedustajista äänesti pikkuhiprakassa, yksi veti niin kovat kännit, että on joutumassa käräjille edustajatoverinsa käpälöinnistä ja yhden avustaja joi itsensä sairaalakuntoon.

Nyt sitten mietitään kumpi kuva Suomesta, känniset kansanedustajat vai peilityyni järvenselkä, elävät maailmalla pidempään.

Mutta voi asian ajatella niinkin, että eduskunta on nyt ottanut kantaakseen kansallisen häpeän taakaan. Helpompaa on pienenä ihmisenä olla, kun tietää, että herratkin töppäävät.

Ehdotan kuitenkin, että ensi vuodelle kerätään vähän vähemmän paineita. Ei laihduteta niin paljon ja yritetään käyttäytyä siedettävästi. Ei tarvitse olla täydellinen, keskinkertainen on ihan hyvä.

Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".