Katri Nisula
Kolumnisti Katri Nisula. Foto: Anni Emilia Alentola/SR Sisuradio
Katri Nisulan kolumni

Kolumni: Kainuu on kuin opaskirjojen helmi, mutta turistit eivät ole sitä löytäneet

3:07 min

Suomessa väki vähenee syrjäseuduilta ja monin paikoin mietitään, olisiko matkailusta alueen pelastajaksi. Voisiko sillä saada töitä ja tuloja myös etelän keskusten ulkopuolelle? Tätä asiaa pohtii nyt myös kirjeenvaihtajamme Katri Nisula vuoden ensimmäisessä kolumnissaan. Esimerkiksi hän on valinnut oman mansikkapaikkansa, itäsuomalaisen Kainuun.

Ihan alkuun pieni varoituksen sana: tässä kolumnissa puhutaan oikeastaan pelkästään Kainuusta. Se on yksi lempimaakunnistani Suomessa, vaikka en itse edes ole sieltä kotoisin.

Pieni, itäinen Kainuun maakunta on vaivannut päätäni, koska jostakin syystä olen törmännyt siihen viime päivinä tämän tästä. Uuden vuoden jälkeen lehdissä on kerrottu Kainuuta yli viikon piinanneista sähkökatkoista, joihin paikalliset ovat suhtautuneet kainuulaisen tyynesti.

Nyt tilanteen jo ratkettua lopputulemaksi jäi pelastuslaitoksen luonnehdinta kainuulaisista: "Heidän sietokykynsä on jotakin aivan uskomatonta".

Facebook-sivuillani taas on käyty keskustelua siitä, mikä saisi Kainuun matkailun nousuun. Siinä on kysymys, johon minäkin toivoisin vastausta. Ei nimittäin ole mitään syytä, miksei Kainuu voisi nousta Suomen matkailumaakuntien kärkeen.

Kainuussa on häkellyttävän kaunis luonto ärjyvine järvineen, kuiskivine korpineen ja sinisine vaaroineen. On hiljaisuutta, lunta ja ystävällisiä ihmisiä. On kaamosta ja kirkasta tähtitaivasta. Juuri niitä asioita, joita kansainväliset, rahakkaat matkailijat markkinatutkimusten mukaan tänä päivänä kaipaavat.

Tästä huolimatta suurin osa turisteista ajaa tai lentää Kainuun ohi Lappiin tai jää etelämmäksi Pohjois-Karjalaan, joka Kolin kansallismaisemineen on viime vuosina nostanut matkailumainettaan huimasti.

Kainuulaisten tuttavieni mukaan Kainuun kehittämistä vaivaa näköalattomuus, ideoiden ja markkinoinnin vähäisyys sekä yrittäjien keskinäinen kateus.

Kuitenkin kainuulainen sitkeys, sinnikkyys ja omalaatuinen, luonnon keskellä syntynyt huumori on usein saanut aikaan jotakin aivan uutta.

Ajatelkaapa vaikka Hyrynsalmella vuosittain järjestettäviä suopotkupallon ja umpihankifutiksen SM-kilpailuja tai taiteilija Reijo Kelan heinäseipäistä ja turvepäistä kokoamaa tilataideteosta Hiljainen Kansa, joka on hämmästyttänyt Kainuusta pohjoiseen matkaavia jo kolmen vuosikymmenen ajan.

Kainuusta on myös aikojen saatossa tullut joukoittain merkkimiehiä ja taiteilijoita. Urho Kekkonen oli Kainuusta, samoin Suomen kaikkien aikojen suurin runoilija Eino Leino. Veikko Huovisen maanmainio kirja Havukka-ahon ajattelijakin syntyi sinisiä vaaroja tuijotellessa.

Kainuu on myös monen muusikon synnyinpaikka, ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlat ovat tietysti klassisen musiikin piirissä ihan käsite.

Yksi hauskimmista viimeaikaisista ideoista ovat Puolangalla järjestettävät Pessimistipäivät, jotka nekin tosin saatetaan olla yleisön vähäisyyden takia lopettamassa.

Silti matkailija ei löydä Kainuuta. Ehkä syynä on se, ettei Kainuussa nähdä metsää puilta. Ei uskalleta luottaa omiin ideoihin ja omaan omalaatuisuuteen.

Veikkaanpa, että teillä siellä Ruotsissakin on omat kainuunne, mansikkapaikat, joita ei ole osattu tuotteistaa. Ainutlaatuisen helmensä löytäneelle turistille tuotteistaminen saattaa olla kirosana, mutta paikallisille se olisi yksi keino selviytyä.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade ljud i menyn under Min lista