Viesti, jossa näkyy paljon enemmän hymiöitä kuin tekstiä.
1 av 2
Tyypillinen viesti? Foto: A Hirvonen Nyström/SR Sisuradio
Henriikka Leppäniemi
2 av 2
Pakinoitsija Henriikka Leppäniemi. Foto: A-L Hirvonen Nyström/SR Sisuradio

#Kielipuoli: Henriikka Leppäniemi ja hymiöhelvetti

6:28 min

Tällä viikolla Lundissa asuva ruotsin kielen opettaja miettii hymiöitä - anteeksi, emojeja - ja niiden vaikutusta kirjoitettuun kieleen. Ja parisuhteisiin.

Kuka keksi hymiöt? Mistä niiden suosio oikein alkoi? Hymyilevä naama, surullinen naama, peukku ylös, peukku alas.

Keltaisia palloja sataa joka tuutista, ja ne näyttävät lähinnä samalta kuin vauvan sängyn yllä roikkuva mobiili. Miten voisin tämän assosiaation tehtyäni ajatella muuta, kuin että nämä naurettavat hymiöt tekevät meistä lapsia jälleen – tai että ne eivät ainakaan lisää nuorten älyllistä kapasiteettia tai varsinkaan aikuisten?

Parikymmentä vuotta sitten alettiin aluksi lähetellä hymyjä, silmäniskuja ja jopa sydämiä eri näppäinten avulla. Mutta se oli nuorten chattaajien touhua. Työmeilissä näiden hymiöiden käyttö olisi koettu liian epämuodolliseksi.

Kai se vähän kehittyneempien hymiöiden valtaisa suosio alkoi älypuhelimista tai levisi sosiaalisen median kautta. Olen tajunnut, että Suomessa sanotaan ”some”. Aluksi en ymmärtänyt, mikä se some oikein oli, josta puhuttiin naistenlehtien sivuilla ja juuri itse ”somessa”.

Ja niitä palloja ja peukkujahan ei enää saa kutsua smileyeiksi tai hymiöiksi, vaan ne ovat emojeja. Jouduin oikein googlaamaan, miten sana taipuu suomen kielellä.  

Sanat jäävät vähille

Muistan, kun sain ensimmäisen emojeilla kruunatun viestin ystävältäni. Tämä oli hankkinut uuden puhelimen, ja vaikka tarjonta hymiötarjottimella - anteeksi, tarkoitan emoji-tarjottimella - oli silloin vielä laihanpuoleista, ihmettelin muille tutuille ääneen, kun ystäväni tunki joka viestiin enemmän sydämiä, keltapalloja ja peukkuja kuin sanoja!

Joidenkin puhelimet eivät silloin vielä ottaneet vastaan emojeita, vaan hymiöiden paikalla oli vain outo neliö. Ehkä juuri se sai monet heittämään vanhan, vielä toimivan nokiansa kaatopaikalle jonkun raukan purettavaksi Aasiassa ja päivittämään puhelimensa emoji-aikaan sopivaksi. Anteeksi karu vitsi, mutta minusta mustanpuhuva hirtehishuumori on kamalaa ja mukavaa.

Kyllähän minäkin käytän emojeita. Nauran omille vitseilleni niin, että vedet roiskuvat keltapallon silmistä. Lähetän kuvan kakkakasasta, jolla on silmät. Tylsän kokouksen aikana piilotan kännykän pöydän alle ja symboloin tylsyyttä ja vastahankaisuutta pallukalla, joka oksentaa ulos räikeänvihreää yrjöä.

Kaikki tämä on vielä harmitonta pikaviestintää, mutta kommunikaatio vaikeutuu huomattavasti, kun parisuhteessa jutellaan emojeiden höystäessä facebook-viestejä.

Ystäväni avautuvat minulle siitä, miten poikaystävä yhtäkkiä lähetti vain yhden sydämen työpaikaltaan lähetetyssä viestissä – tavallisen kolmen sydämen asemesta.

”Mitä se tarkoittaa?”, kiihtynyt ystävä kysyy. ”Ovatko tunteet laimentuneet?”

Ja annapas olla, jos sydämet tai pusun kuvat puuttuvat kokonaan!
Silloin kuka tahansa aikuinen nainen saattaa tirauttaa itkut, vaikkei olisi edes menkat tulossa.

Tuntuu siltä kuin aikuiset ihmiset käyttäisivät joskus emojeita vallan välineinä, sillä niiden tulkinta lisännee ihmisten stressioireita, pahaa mieltä ja ahdistuneisuushäiriöitä. Olenkin sitä mieltä, että olisi parempi, jos ihmissuhteissa tarttuisi kunnon puhelimeen useammin tai siirtyisi vanhaan naputtelukännykkään suhteen pelastamiseksi.

Valitse oikea hymy!

Omassa suhteessani yritän soittaa näköpuhelimesta eli skypettää ja olla hötkyilemättä, jos partnerini ei joskus lähetä yhtään sydäntä, vaan korkeintaan yhden puolivaisun hymyn.

Neutraaleja hymyjäkin kun on kaksi: se punaposkinen iloisennäköinen perushymy, ja riisuttu, puoliapea ja vaisu hymy, joka huutaa ”lukijalleen”, ettei tässä oikeasti niin iloisia olla, vaan pinnistellään esille joku virtuaalinen tekohymy, joka saa ainakin minut heti tarttumaan luuriin ja varmistamaan, että kaikki on okei siellä toisessa päässä. Ainakin äitini kanssa.

Mieleen tulee siis vain yksi asia: kommunikoikaa hyvät ihmiset tavalliseen tapaan, jolloin voi kuulla äänensävyt, nähdä ilmeet ja alituinen rivien välistä lukeminen jää vähemmälle.

Kaikilla asioilla on tietysti sekä hyviä että huonoja puolia. Salaatin kuvan tai kahvikupin lähettäminen toisessa huoneessa istuvalle kollegalle kysymysmerkin tahdittamana on helppo ja nopea tapa kysyä, mennäänkö ostamaan salaattia lounaaksi tai nähdäänkö fikahuoneessa ja juoruillaanko vähän kahvikupposen kanssa, kun on tauon paikka.

Mutta minua pelottaa tulevaisuus.

Mitä tapahtuu kirjoitustaidolle, kun kuvakirjoitus on lomauttamassa kirjoitetun kielen ainakin viesteissä?

Olemmeko kohta muinaisen Mesopotamian tasolla kirjoitetun viestinnän kehdossa tulkitsemassa toistemme viestejä kuin arkeologit nuolenpääkirjoitusta, riimukiviä tai esihistoriallisia kalliomaalauksia?
Emmekö opi virheistä, että kirjallinen kommunikaatio vaatii sen, että asioita selitetään ja täsmennetään vivahteikkaasti kankean ja yksinkertaisen palloviestinnän sijasta?

Yksi positiivinen asia on myös se, että erään kielentutkijan mukaan maahanmuuttajanuoret oppivat emojeiden kautta helpommin kirjoittamaan asioita uusille ystävilleen ruotsin kielen ollessa vielä heikko, varsinkin mitä tulee ehkä uusiin, latinalaisiin aakkosiin. Älypuhelimen avulla saadaan viestiteltyä ja luotua kontakteja kielirajojen yli.

Tämä on kuitenkin vain kirjoitustaidon esiaste, ja minusta kaikkien pitäisi avata silmänsä hymiökirjoituksen kavaluuden edessä. Kuvakieli on esiasteellista kirjallista viestintää, ja varsinkin aikuisten pitäisi pitää huolta siitä, etteivät kirjoitustaito, kirjallisuus, lukeminen ja kirjoittaminen surkastu ja pitkällä tähtäimellä kuole.

Tämäkin pakina olisi ollut aika alkeellinen, jos olisin yrittänyt raapustaa sen keltaisten naamojen avulla. :)

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".