Kulttuurikeskustelu Koukun lukupiiri

Oliivinvihreä reppu sisälsi kauheuksia, joita on kuitenkin tärkeä tuoda esille

27 min

Jaana Johansson kertoo esikoiskirjassaan Oliivinvihreä reppu Josef "Pepek" Salomonovicin eloonjäämistarinan toisen maailmansodan aikaisista julmuuksista ja raakuuksista.

Pepek Salomonovic selvisi hengissä äitinsä ja veljensä kanssa niin Lódzin gettosta kuin useista keskitysleireistä ja kuolemanmarssistakin. Isä Erich murhattiin Auschwitzissa. 

Oliivinvihreän selkärepun päähenkilö Pepek Salomonovic syntyi vuonna 1938 Ostravassa, josta perhe pakeni Prahaan vuotta myöhemmin. Tietämättään mihin perhe on lähdössä, 3-vuotias Pepek Salomonovic kantoi pottaansa oliivinvihreässä repussaan, kun perhe pakkosiirrettiin Lódzin gettoon ja sieltä eteenpäin eri keskitysleireille. 

16 paperiliuskaa

Jaana Johansson sai Pepek Salomonovicilta 16 paperiliuskaa hänen omakirjoittamia muistojaan toisen maailmansodan järkyttävistä vuosista. Yhdessä he kävivät ja vierailivat useassa paikassa, joihin Pepek Salomonovicin perhettä pakkosiirrettiin toisen maailmansodan aikana.

Johansson kuvaa kirjassaan tunnelmia näistä tämänpäivän vierailuista, mutta myös Salomonovicien hirveistä kokemuksista yli 70 vuoden takaa. Lódzissa Pepek kävi nyt ensimmäistä kertaa sitten siellä getossa vietettyjen vuosien. 

– Kun me tultiin sinne, niin oli lumipyry ja kylmä. Kaupunginarkistosta hän löytää mikrofilmiltä asiakirjoja hänen perheestään ja hänestä itsestään. Mutta mikään ei näkynyt hänen päälle, hän vain sanoi moneen kertaan, että hänen on kylmä, Johansson kertoo.

"Toi perspektiiviä"

Jaana Johanssonille sattui kirjoittamisen aikana suuri elämänkriisi, kun hänen miehensä sairastui ja menehtyi. 

– Se toi perspektiiviä tähän kirjoittamiseen ja tähän tärkeyteen, koska näistä pitää kertoa, Johansson sanoo.

– Silloin, kun minä elin minun mieheni sairauden kanssa, niin me olimme hyvyyden ympäröimänä. Monikerroksisen ja huolenpidon ympäröimänä ja se toimi vastakohtana tälle käsittämättömälle julmuudelle, mitä nämä ihmiset, ovat joutuneet kokemaan.

Kosketti lukupiiriä

Mä olen ennenkin sanonut, että mä niinkuin loppunpalan koko ihmiskuntaan. Miten me voidaan kutsua itseämme ihmisiksi, kun tällaista tapahtuu.

– Näitä kuvia (Witnesses-valokuvanäyttelyn valokuvia), kun katsoo, niin nämä on ihan samannäköisiä kuin ne, jotka oli Serbien vankeina 90-luvulla. Tää on, jotenkin tätä ei opita. Siinä mielessä tämä kirja; se ei ole vaan hyvä lukea, vaan se on pakko lukea, Keijo Knutas sanoo.    

Lukupiirissä koukuttajana Kai Rauhansalo, keskustelijoina Hanna Hallakumpu ja Keijo Knutas ja vieraana kirjailija Jaana Johansson.