KLASS 9 A -TOISEN LUOKAN ONGELMA

Mikko Viitalan kolumni 28.1.2011

Halusin lapsena opettajaksi. Ajattelin, että jos jonain päivänä osaisin opettaa muille jotakin, niin olisin todennäköisesti itsekin melko oppinut kaveri. Kuvittelin opettamisen olevan arvostettu ammatti. Vanhempana opin toisin.

Ruotsin television palkittu tosi-TV-ohjelma Klass 9A:n toinen kausi alkaa maanantaina. Ohjelmassa kokeneet, kuria pitävät ja palkitut pedagogit ottavat tehtäväkseen muokata ala-arvoisia arvosanoja saaneista oppilaista lukiokelpoisia. Turhautuneita ja itseluottamuksensa menettäneitä opettajia otetaan niskasta kiinni ja opinahjo pistetään uuteen uskoon. Draaman alkukaari on selkeä: Ruotsin koulujärjestelmä on kriisissä. Joka neljäs yhdeksäsluokkalainen päättää peruskoulun hylätyin todistuksin ja luokissa vallitsee tottelemattomien teini-ikäisten tahdittama kaaos. Tunnistan ongelman - mutta valitettavasti jo huomattavasti alemmilta luokilta.

Aspnäsin koulun ala-asteella ero oli silmiinpistävä. Järfallassa, Tukholman kupeessa sijaitsevassa koulussa oli vielä 1980- ja 90-luvulla suomenkielisiä luokkia. Jokaisella luokka-asteella oli kaksi ruotsalaista ja yksi suomenkielinen luokka - C-luokka, johon itsekin kuuluin. Saapuessani tenavana eräänä päivänä myöhemmin kouluun ohitin käytävällä ruotsinkieliset naapuriluokat. Näky oli hämmästyttävä. Paperisotaa, meteliä ja yleistä sekasortoa. Ja vieressä opettajat, jotka eivät liikauttaneet evääkään tilanteen korjaamiseksi. Hätkähdyin hetkeksi, jatkoin matkaani ja astuin omaan luokkaani. Sisällä soi Vivaldi, luokkatoverini puuhastelivat pulpettiensa äärellä, huoneessa vallitsi rauha ja järjestys. Kengätkin olivat juuri siellä missä pitikin - käytävällä rivissä, tarkalleen omilla paikoillaan. Se helpotuksen ja hyvänolon tunne! Siinä ja silloin olin ylpeä suomalaisen C-luokan oppilas.

Tämä hetki on jäänyt elävänä mieleeni. Koskaan ei yksittäisten koululuokkien välinen ero ole ollut selkeämpi. Olen monta kertaa pohtinut mistä tämä johtui - ja päätynyt samaan vastaukseen. Kiitos kuuluu opettajalle. Tarkalleen ottaen meidän suomalaiselle Artolle, joka piti kiinni kurista, soi oppilaille työrauhan ja vaati jokaiselta oppilaalta parhaansa ja itseensä likoon pistämistä. Läksyjä oli paljon ja oppitahti tiivistä. Pitihän kaikki tehdä kahdella kielellä. Kun oli aika siirtyä ruotsinkieliselle ylä-asteelle koulupihalla kuiskailtiin kuinka askel on suuri ja tuleva työtaakka raskas. Suomalaisen C-luokan oppilaille kävi kuitenkin päinvastoin. Työtaakka tuntui kevenevän. Läksyjä oli vähemmän, ja lisäksi työt tehtiin vain yhdellä kielellä. Kuudenteen luokkaan verrattuna ruotsinkielinen yläaste tuntui lastenleikiltä.

Kertooko tämä jotain Ruotsin ja Suomen välisistä koulu- ja opetuskulttuurin eroista? Mene ja tiedä, mutta ainakin se kertoo jotain opettajan merkityksestä ja siitä kuinka sattumanvaraista hyvän opettajan - ja näin ollen hyvän oppiympäristön - saaminen saattaa olla. Kuinka vastuu lepää paljolti kovasti puurtavien yksilöiden harteilla, yksilöiden joiden työtä ei juurikaan arvosteta. Ruotsissahan opettajanammatista puhutaan lähinnä halveksivasti. Huono koulutus, huono palkka, huono status - kaikin puolin keskustelusta jää huono maku. Klass 9A tuo Ruotsin koulujärjestelmän sisällä jo pitkään velloneet ongelmat hyvin esille. Ennen kaikkea ohjelma korostaa opettajien arvovaltaa ja osaamista - tai pikemminkin niiden puutetta. Suomalaisen C-luokan kasvatille se oli onneksi toisen luokan ongelma.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade ljud i menyn under Min lista