Hyvinkään kaupungintalo suruliputus lauantaina 26.5.2012 Foto: Lehtikuva, Jussi Nukari
Katrin kolumni 1.6.2012

Oppiiko mykkä kansa puhumaan?

Katri Nisulan kolumni: Oppiiko mykkä kansa puhumaan
3:11 min

Viikon kolumnistimme Katri Nisula pohtii suomalaista vaikenemisen kulttuuria ja sen yhteyttä äärimmäisiin väkivallan tekoihin. Niistä viimeisin nähtiin viime perjantaina Hyvinkäällä, jossa kuoli kaksi ja loukkaantui seitsemän ihmistä.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahva vaikenemisen ja omillaan pärjäämisen eetos. Täällä ei pidetä turhan puhujista ja ajatellaan että vahva ja hyvä ihminen on sellainen, joka selviää muilta apua pyytämättä. Ajatus näkyy selvästi vanhoissa kansanviisauksissa: Viisas vaikenee. Eteenpäin vaikka hammasta purren. Mies se tulee räkänokastakin vaan ei turhan naurajasta.

Parhaimmillaan tämä suomalaisen kulttuurin piirre näkyy sisuna ja selviytymisenä, taitona pärjätä omin voimin ja päihittää voittamattomilta näyttäviä haasteita. Karussa ja kylmässä maassa jokaisen on ollut pakko pystyä selviämään omillaan. Kun pakkanen on paukkunut 35 asteessa, ei ollut aikaa puhua vaan ollut pakko toimia.

Näillä kyvyillä on käyttöä myös nykymaailmassa. Hyvä esimerkki on takavuosina maailmalla tutuksi tullut käsite management by perkele, jolla tarkoitetaan suomalaisten tapaa mieluumin toimia kuin puhua ja kykyä tehdä nopeita päätöksiä. Kovassa bisnesmaailmassa tämä on usein ollut kilpailuvaltti.

Kääntöpuolena omillaan pärjäämisen ja vaikenemisen kulttuurissa on se, ettei osata puhua edes silloin kuin on tarpeen. Ettei kuulla eikä tulla kuulluksi.

Pahimmillaan puhumattomuuden ja kuuntelemattomuuden kulttuuri voi johtaa äärimmäisiin väkivallantekoihin, niin kuin viime perjantaina Hyvinkäällä, jossa nuori mies ampui kuoliaaksi kaksi ihmistä ja haavoitti seitsemää.

Tapahtumia selvitellessä on käynyt ilmi, kuinka hiljaisilla suomalaisilla on sittenkin puhumisen ja kuulluksi tulemisen tarve. Etenkin nuoret haluaisivat, että joku kuuntelisi. Televisiossa haastatellut hyvinkääläisnuoret toivoivat, että vanhemmat edes joskus kysyisivät, mitä jälkikasvulle kuuluu. Samaa kertoi tapaamani nuorten turvakodin johtaja. Hän sanoi, että kaikkien hänen tapaamiensa nuorten suurin toive on se, että vanhemmilla olisi aikaa ihan vain olla ja jutustella.

Kaikesta Hyvinkään tapauksen tuomasta surusta ja järkyksestä huolimatta on hyvä muistaa, etteivät ampumavälikohtaukset ole koko totuus Suomesta, vaikka niitä onkin viime vuosina ollut useita. Itse asiassa väkivaltatilastoja katsellessa Suomi ei juuri poikkea muista Länsi-Euroopan maista. Paljon puhutut itsemurhatkin ovat vähentyneet. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2010 itsemurhien määrä oli Suomessa alin 40 vuoteen. Erityisen paljon olivat vähentyneet nuorten miesten itsemurhat. Kun lamavuosina 90-luvun alussa itsemurhaan päätyi yli viisi ja puoli sataa 25 - 44 vuotiasta miestä vuodessa, teki samanikäisistä saman ratkaisun vuonna 2010 enää reilut kaksi sataa. Valtaosalla suomalaisista menee itse asiassa ihan hyvin.

Ja ehkä se vaikenemisen kulttuurikin jossakin vaiheessa murtuu. Tässä yhteydessä on pakko lainata Virossa asuvan toimittajakollegani Tiina Linkaman omassa blogissaan tekemää huomiota. Hän oli facebookin tutustuttuaan huomannut kuinka nuoren polven viesteissä korostuu kannustaminen ja yhteisöllisyys ilkeilyn sijaan.

Ehkä meillä suomalaisilla on sittenkin vielä toivoa.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".