Foto: Hasse Holmberg/Scanpix
Katrin kolumni 22.2.2013

Arvokasta vanhustenhoitoa

Vanhusten säilöntää vai mielekästä tekemistä?
3:23 min

Suomessa keskustellaan tällä hetkellä kovasti vanhusten hoidosta ja etenkin sen puutteista. Järkyttäviä tarinoita huonokuntoisten vanhusten kaltoin kohtelusta on kuultu eri puolilta maata. Katri Nisula pohtii kolumnissaan, minkälaista voisi olla arvokas vanhustenhoito.

Lueskelin viikonloppuna lehtiä. Suomen kuvalehdessä oli pitkä artikkeli hollantilaisesta muistisairaiden kaupungista. Ulkoapäin kaupunki näyttää miltä tahansa pikkukaupungilta. Siellä on kauppoja, puistoja ja ravintoloita. Vakituisten asukkaiden lisäksi kaupungin palveluita käyttävät lähiseudun muutkin asukkaat. Vanhukset asuvat tässä mallikaupungissa mukavasti pienissä ryhmäkodeissaan, joihin on kerätty samanhenkisiä asukkaita. Tavoitteena on, että ympäristö muistuttaisi mahdollisimman paljon sitä, missä vanhukset ovat aiemmin tottuneet elämään. Niinpä yläluokkaiseen elämäntapaan tottuneet vanhukset asuvat hienostokodissa, joka on sisustettu kattokruunuin ja antiikkihuonekaluin. Iltaisin kuunnellaan oopperaa ja käydään teatterissa.

Kaupunkilaiskodissa sisustus on arkisempaa ja vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu jalkapallo-otteluiden katsominen telkkarista ja iltatuoppi. Jopa henkilökunta käyttäytyy sen mukaan, mihin asukkaat ovat tottuneet. Kristillisessä kodissa vanhukset ja hoitajat ovat kavereita ja puuhaavat yhdessä kotitöitä. Yläluokan kodissa hoitajat käyttäytyvät palvelijoiden tavoin. Ainoa lukittu ovi on alueen sisäänkäynnillä. Asukkaat ovat rauhallisia, muissa hoitolaitoksissa tyypillistä aggressiivista käyttäytymistä ei juuri esiinny. Psyykelääkkeiden ja unilääkkeiden käytöstä on voitu luopua lähes kokonaan.

Samaan aikaan täällä Suomessa vanhuksia säilötään yhä terveyskeskusten vuodeosastoilla ja 70-luvun standardien mukaan rakennetuissa vanhainkodeissa. Moni levoton vanhus lääkitään liikkumattomaksi. Suomalaiset vanhukset syövät enemmän psyykelääkkeitä kuin missään muussa Pohjoismaassa. Vessaan ei pääse eikä ulos edes kerran kesässä. Joissain paikoissa vanhukset näkevät jopa nälkää. Henkilökunnalla ei ole aikaa nostaa ylös liikuntakyvyttömiä vanhuksia. Asiantuntijoiden mukaan vanhus laitostuu sänkyynsä jo 10 päivän makaamisen jälkeen. Kauhutarinoita laitoskurjuudesta saa lukea lehdistä tämän tässä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että arki olisi näin järkyttävää kaikkialla. Suomessa on kuultu myös hyviä tarinoita paikoista joissa asioita tehdään toisin. On hoitokoteja, joissa omaiset ja hoitohenkilökunta puhaltavat yhteen hiileen, paikkoja joissa on ymmärretty omien tavaroiden ja aktiviteettien merkitys. On hoitokoteja, joissa vaipoista on voitua luopua lähes kokonaan, kun vanhuksia on alettu viedä säännöllisesti vessaan. Usein kyse on ajattelutavan muutoksesta. Uskalluksesta tehdä asioita eri tavoin, kuin on totuttu.

Myös kesällä voimaan astuvan uuden vanhuspalvelulain toivotaan tuovan parannuksia. Lain tarkoituksena on varmistaa että vanhukset saavat yksilöllistä, laadukasta palvelua joka puolella maata. Laki lupaa muun muassa, että myös pitkäaikaishoidossa oleville on taattava oikeus sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja mielekkääseen toimintaan. Iäkkäiden aviopuolisoiden on saatava asua yhdessä. Nähtäväksi jää, miten hienot periaatteet aiotaan toteuttaa ja kuka niitä valvoo.

Hyvää kertoo sekin, että vanhusten hoidon ongelmista on vihdoin alettu keskustella. Silti toivon tosissaan, että en itse joutuisi hoidettavaksi ainakaan muutamaan kymmeneen vuoteen. Ehkäpä siihen mennessä kun minä täytän 80 Suomessakin on muistisairaiden kylä, jossa jokaisen tarpeet huomioidaan. Omaani toivoisin pientä puutarhaa, jossa voisin kuopsutella multaa, jos sattuu huvittamaan.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".