Katri Nisulan kolumni 20.3.2013

Menkää nakkikioskille!

Katrin kolumni nakkikioskeista
3:22 min

Katri Nisula kertoo taas kolumnissaan, mistä Suomessa nyt keskustellaan. Tällä kertaa hän kaipailee nuoruutensa nakkikioskeille ja ihmettelee, saako kohta enää mistään makkaraperunoita.

Lehdessä oli uutinen, joka pysäytti: perinteiset nakkikioskit ovat häviämässä Suomesta. Tiedättehän - nuo pikkuiset kopperot, joiden luukuista jaellaan rasvaista ja suolaista purtavaa, ja jotka ovat avoinna useimmiten vain iltaisin ja öisin. Tarjolla on yleensä lihapiirakoita, nakilla ja ilman, hampurilaisia, makkaraperunoita, höyrymakkaroita, hodareita ja tietysti nakkeja.

Nakkikioskilla syövät rekkakuskit ja taksisuharit sekä nuoriso, sillä annoksen saa nopeasti eikä halvin maksa paria euroa enempää. Nakkikioskilla vierailu on yleensä myös pakollinen kuvio suomalaisessa kosteassa illassa. Siellä kuumenevat makkaroiden lisäksi usein myös tunteet. Kaikki lienevät kuulleet tappeluista nakkikioskin jonossa.

Mutta niin, nyt nakkikioskit ovat siis häviämässä. Kansan viehtymys epäterveelliseen mättöruokaan ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään, joten mitä on tullut tilalle? No sitä samaa, mitä kaikkialle muuallekin: hampurilaisravintoloita, läpi yön auki olevia kebab-baareja, noutopitserioita. Lehden mukaan nakkikioskien häviämisen takana ei ole se, etteikö asiakkaita riittäisi, vaan se, että omistajat vanhenevat eikä rasvanhöyryinen yötyö enää kiinnosta nuoria. Toki on myönnettävä, että MacDonaldsissa istuminen on varmasti trendikkäämpää kuin jonottaminen nakkikioskilla ja sitä paitsi Mäkkärillä pääsee sisätiloihin ja saa istua pöydässä.

Silti nakkikioskien häviäminen on minusta on jotenkin surullista. Saatan olla nostalginen vanha hölmö, mutta nakkikioskit kuuluvat minusta yhdessä keskikaljabaarien kanssa siihen merkilliseen aikakauteen, jota ei ehkä koskaan ollut olemassa, mutta joka elää vahvana ainakin Aki Kaurismäen elokuvissa. Ehkä joka teistä muistaa elokuvan Laitakaupungin valot, jossa lempi syttyi nimenomaan nakkikioskilla.

Nostagian lisäksi nakkikioskien häviämisellä on vakavampikin puolensa. Kun samat ketjut, samat ruoat, samannäköiset kauppakeskukset valtaavat maailman, maailma muuttuu väistämättä tylsemmäksi. Alkaa olla sama, onko Helsingissä vai Singaporessa, kummassakin paikassa voi halutessaan viettää aivan samanlaista elämää ruokavaliota myöten. Kaikkialla vastaan tulevat samat ikeat ja macdonaldsit.

Nakkikioskien häviäminen kertoo myös oman ruokakulttuurin halveksimisesta. En nyt väitä, että nakkarilla saisi gourmet-ruokaa, mutta monen mielestä lihapiirakka on herkku, jota ei muualta löydä. Samaa tahtia nakkikioskien kanssa häviävät myös monet muut suomalaiset herkut. Esimerkiksi suomalainen rikas leipäkulttuuri muuttuu kokoajan tylsemmäksi, sillä pienet paikalliset leipomot eivät pärjää kilpailussa isoille leipätehtaille, jotka syöttävät kauppoihin valtavia eriä samaa, takuuvarmaa, mutta tylsää leipää.

Meille myös syötetään ajatusta, että suomalainen ruoka on mautonta ja omituista. Viimeksi televisiossa Michelin-kokki Hans Välimäki kertoi ulkomaisen kollegansa kauhistuneen, kun sai hotellissa eteensä karjalanpiirakan ja munavoita. No, minä voin kertoa Tampereella kasvaneelle Välimäelle, että minäkin olen usein kauhistunut hotellin piirakoista. Karjalainen mummovainaani olisi varmaan suorastaan järkyttynyt, sillä hotellien karjalanpiirakoilla ei ole mitään tekemistä oikeiden piirakoiden kanssa.

Hyvät ystävät, kun käytte Suomessa, käykää nakkikioskilla. Ehkä siten saamme pidettyä edes muutaman pystyssä. Niin ja onneksi on tulossa pääsiäinen ja voimme pyhittää sen syömällä ruokaa, joka ei kenellekään muulle kelpaa -mämmiä ja loraus kermaa.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".