Tyhjä luokkahuone. Kuva/Foto: Janerik Henriksson/Scanpix.
Katrin kolumni 17.4.2013

Voisiko kouluongelmia selvitellä keskustelemalla?

Missä ihmissuhdetaitoja opitaan?
3:39 min

Katri Nisulan kolumnin aiheena on tällä kertaa suomalainen koulu ja koulukuri. Kuinka pitkälle opettajan pitää kestää häiriköivää nuorta ja missä menee se raja, kun opettaja menee liian pitkälle. Asia on Suomessa tällä hetkellä kuuma peruna.

Viimeisen viikon aikana täällä Suomessa on keskusteltu jälleen koulusta. Tällä kertaa kyse on ollut siitä, mitkä ovat opettajan oikeudet ja valtuudet puuttua oppilaiden häiritsevään käyttäytymiseen. Taustalla on kohu-uutinen helsinkiläisessä yläkoulussa opettajan ja oppilaan välille syntyneestä kahnauksesta. Siinä oppilaan suunsoittoon kyllästynyt opettaja päätyi poistamaan oppilaan ruokasalista voimakeinoin. Opettaja irtisanottiin välittömästi. Toisten oppilaiden episodista kuvaama puolen minuutin videopätkä on levinnyt sosiaalisessa mediassa ja jokaisella tuntuu olevan mielipide asiasta.

Suuri -tai ainakin äänekkäin enemmistö - näyttää asettuneen potkut saaneen opettajan puolelle.. Monen mielestä kuri suomalaiskouluissa on heltynyt kestämättömän lempeälle tasolle. Rähiseviä ja räyhääviä murkkuja silitellään tämän puolen edustajien mukaan päähän, kun oikeasti heille pitäisi näyttää kaapin paikka. Konnia ovat tietysti myös itsekkäät vanhemmat, jotka ovat totuttaneet jälkikasvunsa saamaan kaiken, mitä haluavat ja jotka kehtaavat vaatia kullannupuilleen erityiskohtelua.

Mutta on niitäkin, jotka ovat ymmärtäneet myös jupakan toista osapuolta, oppilasta ja tämän käytöstä. On muistutettu, että loppujen lopuksi on kuitenkin kyse keskenkasvuisista ihmisistä, joiden sosiaaliset kyvyt eivät ole aikuisen tasolla, vaikka vartta ja pituutta olisi kertynyt millä mitalla. Ja että aikuisen hermojen pettäminen voi oikeasti tuntua pelottavalta.

Itse olen katsonut tuon kohuvideon pariin otteeseen ja minusta tapahtumasta on äärimmäisen vaikea löytää sen enempää konnaa kuin sankariakaan. Ymmärrän täysin, että opettajan pinna voi katketa päätään aukovan nuoren edessä. Senkin ymmärrän, että oppilaan kannalta voi tuntua pelottavalta, jos aikuinen mies käy käsiksi, vaikkakin vain selästä ulos työntämällä. Sitten en ymmärräkään enää yhtään mitään, ainakaan siitä, miten asiaa on selvitelty.

Minusta on täysin selvää, että ihmissuhteissa sattuu joskus hankauksia ja opettajan ja oppilaan suhde on nimenomaan ihmissuhde. Se ei ole kauppasuhde, eikä työsuhde eikä sen minusta pitäisi olla auktoriteettisuhdekaan ainakaan sen enempää kuin esimerkiksi vanhemman ja lapsen suhde on. Ja kun ihmissuhteessa tulee ongelmia, minusta ongelmat pitäisi selvittää. Pitäisi löytää joku tapa istua yhteiseen pöytään ja keskustella siitä, mikä meni pieleen, mikä loukkasi ja mitä muuta tapahtumien taustalla on. Ja vaikka opettajan ja oppilaan suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, molemmilla osapuolilla pitäisi olla mahdollisuus selittää näkökantojaan ja jopa pyytää anteeksi. Poliisi ja oikeuslaitos eivät minusta ole aivan ensimmäisiä tahoja, joiden puoleen pitäisi kääntyä.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomi on opetuksen mallimaa. Asiaa on selitetty suomalaisten opettajien korkealla koulutustasolla ja pedagogisilla taidoilla. Mutta kuinka paljon opettajin koulutukseen sisältyy ihmissuhdetaitojen opetusta. Onko tosiaan niin, että ainoa keino, joka opettajilla on hankalaksi äityneiden tilanteiden ratkaisemiseksi, on pullikoivan oppilaan fyysinen poistaminen tilanteesta. Näin ainakin väitti eräs yleisönosastoon kirjoittanut erityisopettaja. Missä ovat neuvottelu- ja sovittelutaidot?

Niin tietysti, eihän opettaja voi keskittyä vain yhteen oppilaaseen ja muillakin oppilailla on oikeuksia. Mutta missä sitten ovat ne muut aikuiset, jotka voisivat puuttua tilanteeseen? Kouluavustajat, kuraattorit, koulupsykologit? Onko häiriköivällä lapsella mahdollisuus saada mielenterveyspalveluja tai onko opettajalla mahdollisuus pohtia omia tuntojaan ja toimintatapojaan esimerkiksi työnohjauksen avulla? Vai jäävätkö nämäkin taas niiden paljon puhuttujen säästöjen alle?

Lisää aiheesta: Kolumnit

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".