1 av 6
Milla Bylund-Lepistön kotona Sundsbrukissa. Foto: Mauri Junes/Sveriges Radio Sisuradio.
2 av 6
Milla Bylund-Lepistön lapsuuden koulumaisemissa. Foto: Mauri Junes/Sveriges Radio Sisuradio.
3 av 6
Millan perhe. Foto: Privat.
4 av 6
Milla ja sisko. Foto: Privat.
5 av 6
Muistoja Millan koululuokasta. Foto: Privat.
6 av 6
Ljustadalin koulun 1-2-luokka Sundsvallissa. Foto: Arkivfoto.
LUOKKARETKI 18.12.2012

Suomalaisluokan oppilaita tarkkailtiin ja ongelmia suurenneltiin

Luokkaretki: Milla Bylund Lepistö
25 min

Saavumme autolla Milla Bylund Lepistön ala-asteen koululle Sundsvallin ulkopuolella sijaitsevalle Ljustadalenin ala-asteelle. Nyt koulun ympärillä tosin on tosin verkkoaita ja rautaportti, koska rakennuksessa on tällä hetkellä päiväkoti. Koulun piha on edelleen yhtä yksitoikkoinen, musta asfaltti on leimaa-antava ja vihreä nurmikko loistaa poissaolollaan.

1960-luvulla rakennettu laatikkomainen yksikerroksinen tiilinen koulurakennus on entisellään, joskin vieläkin kuluneempana kuin 1980-luvulla, kun Milla kävi siellä.

Suomenkielinen kotiympäristö

Milla oli kasvanut Gångvikenissä, viitisen kilometriä koulusta pohjoiseen. Alue oli ja on edelleen omakotitalojen ja kerrostalojen yhdistelmä, suurin osa asukkaista hankki elantonsa lähiseutujen sahoilta ja paperiteollisuudesta.

Kotiympäristö oli miltei täysin suomenkielinen. Vanhemmat olivat saapuneet Ruotsiin - töihin - 1960- ja 1970-luvuilla. 3-lapsinen perhe asui omakotitalossa, isä oli kirvesmies ja äiti alkuun kotona. Kun äitikin lähti töihin, Milla oli hoidossa suomalaisen päivä-äidin luona.

Esikoulunsa Milla kävi suomenkielisessä ryhmässä, jossa oli sekä suomenkielinen opettaja että lastenhoitaja. Kosketus ruotsinkieliseen yhteiskuntaan alkoi toden teolla ala-asteella.

Ruotsalainen koulu ei ollut valmistautunut

Ensimmäinen mieleen jäänyt törmäys ruotsinkielisen kouluhenkilökunnan kanssa tapahtui vapaa-ajantiloissa koulun kellarikerroksessa.

- Juttelin jonkun luokkakaverini kanssa suomea, emme vielä osanneet ruotsia. Ruotsinkielinen vapaa-ajanohjaaja siirsi meidät syrjään istumaan, koska emme olisi saaneet puhua muuta kuin ruotsia. Katsoimme toisiamme íhmeissämme, koska emmehän me muutakaan osanneet puhua, Milla naureskelee tilanteelle.

Meiltä vaadittiin jotain mitä me emme pystyneet tekemään.

Ala-asteella suomalaisluokan oppilailla oli oman opettajan lisäksi suomea taitava ruotsinopettaja, siten olo oli kuitenkin turvallinen.

- Olisi ollut vaikea alkaa koulu ruotsalaisessa luokassa ja alkaa oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan jokseenkin kielettömänä, Milla pohtii.

Keskiasteella suomalaisluokka yhdistettiin ruotsalaiseen luokkaan. Osa tunneista oli yhdessä, osa erikseen. Suomalaisoppilaita pidettiin outoina lintuina, joiden kieltä ei ymmärretty ja joille siksi naurettiin. Tämä on painanut pysyvät jäljet Millan koulumuistoihin.

- Olin viihtynyt suomalaisluokassa ala-asteella. Siellä oli hyvä kuri ja työrauha. Ruotsalaisessa luokassa oli paljon suunnittelematonta tyhjää aikaa, jolloin oppilaat pääsivät villiintymään. Luokissa oli valtavan rauhatonta ja koin kaoottisuuden stressaavana, Milla kertoo.

Suomalaisoppilaita kiusattiiin pelkästään sen vuoksi, että heillä oli suomalainen tausta. Sitä en ymmärtänyt, koska enhän minä taustalleni mitään voinut tehdä.

Sabotaasi yläasteella on jäänyt jäytämään

Milla on lapsuudesta lähtien harrastanut piirtämistä ja maalaamista ja kuvaamataito oli hänen paras aineensa. Kerran hän kertoo tulleensa erityisen iloisena kouluun, koska hän tiesi opettajan laittaneen hänen maalauksensa kuvaamataidon luokan seinälle näytteille.

- Kun tulin luokkaan, niin huomasin, että siellä ammotti vain tyhjä seinä. Tunsin, että jotain oli sattunut. Toiset oppilaat olivat repineet kuvan palasiksi ja heittäneet roskiin. Silloin tuo kuva oli minulle valtavan tärkeä ja siksi pidin tapahtunutta valtavan pahana, Milla muistelee

Lukiossa tilanne laukesi

Lukion Milla kävi esteettisellä linjalla, jossa hän sai omistautua taiteen teolle. Sielläkin olisi voinut tulla koulukiusaamista, koska kaikki sinne hakautuneet halusivat olla alansa parhaita. Samasta harrastuksesta huolimatta he eivät suinkaan rakastaneet toisiaan.

Pelastus Millan mukaan oli luokanvalvoja, luokan menttori, joka ei hyväksynyt, että ketään kiusattiin tai jätettin ryhmän ulkopuolelle.

- Jos sattui pienikin konflikti opiskelijoiden välillä, hän tarttui heti asiaan eikä antanut sen luisua käsistä. Teimme myös paljon harjoituksia, joissa kävimme läpi mitä oli sattunut päivän aikana ja miten kukin voi.

Näin, että näinkin voi käsitellä ihmisiä ja saada ihmiset tulemaan toimeen keskenään. Opin, että kiusaamisen voi pysäyttää ja konflikteissa on usein kyse väärinkäsityksistä, Milla sanoo.

Sosiologiaa, psykologiaa ja taidetta

Lukion jälkeen Milla on opiskellut taidetta ja suorittanut yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon. Pääaineina olivat sosiologia ja psykologia ja myös oikeustiede kuului aineyhdistelmään. Laajoista opinnoista huolimatta jalan saanti työelämään ei ole helppoa.

Milla pohdiskelee olisiko tilanne ollut helpompi, jos hän ei olisi kertonut suomalaisesta puolestaan tai jos olisi jättänyt pois suomalaisen osan nimestään, kun meni naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa.

- Työhaastatteluissa ei eina ole myönteistä se, että on suomalainen nimi tai että osaa suomea. CV:n reunaan tehdään usein  kysymysmerkki, kun suomalaisuus tulee esille. Olenkin joskus ajatellut tehdä työhakemus mainitsematta sanallakaan suomalaisuudestani, Milla hymyilee. Ehkä sitä pääsisi helpommin työhaastatteluihin. En tiedä, voisi olla.

Journalismimme perustana on uskottavuus ja puolueettomuus. Sveriges Radio on riippumaton poliittisista, uskonnollisista, taloudellisista, julkisista ja yksityisistä intresseistä.
Du hittar dina sparade avsnitt i menyn under "Min lista".